Luksusta, häitä ja kaikkea ihanaa

Isin esimies halusi, että kaikki lomapäivät pidetään vuoden loppuun mennessä. Lomaa ei voi ottaa luentojen kanssa yhtä aikaa, joten lomien sijoittelu ei ollut ihan helppoa. Ensimmäisen pikkuloman ajankohdaksi valikoitui hääpäivä. Tasakymmeniä kannattaa aina juhlia, onhan se merkittävä rajapyykki elämässä. Olemme jo Mauritiuksella, joten miten ihmeessä voimme vielä enemmän juhlia? Ehkäpä pois kotoa, jonnekin vielä ihanampaan paikkaan. Täältä paikan päältä on helpompaa varata viiden tähden hotelli, sillä kun hotelleissa on tilaa, lähipäiville tulee kunnon alennuksia yöpymisen hintoihin. Etsin viiden tähden hotellia aamiaisen kera muutamaa päivää aikaisemmin. Löysin Bel Ombresta etelärannikolta hotellin kahdeksi yöksi 60% alennuksella. Kotoa sinne on autolla noin tunnin matka, niin kuin kaikkialle täällä Mauritiuksella.

Ryhmäpomppu Le Mornen vuoren edessä

Torstai

Kävimme eväsostoksilla matkalla ja kiertelimme Le Mornen vuoren juurella. Le Mornen julkinen uimaranta on tosi hieno ja siellä oli väljää. Toki sääkin vaikutti asiaan, kova tuuli ja sadekuuro iski juuri kun astuimme autosta ulos. Le Mornen itäpuolen poukamassa ihailimme kymmeniä leijalautailijoita, paikka on aina tuulinen ja siksi lautailijoiden paratiisi. Vuoren ja meren välistä pääsi ajamaan mangrovepuiden reunustamaa, kuoppaista ja mutaista polkua pitkin, se taisi olla ainoa päällystämätön tie missä olemme täällä ajaneet.

Pääsimme hotelliin ja henkilökunta oli heti huomaavaisena vastassa, sisäänkirjautuminen tehtiin sohvalla istuen ja sitruunaruoholla maustettua mehua siemaillen. Vastaanottovirkailija vei meidät huoneeseemme, ja muutaman hetken aivot löivät tyhjää. Kiertelimme ympäriinsä ja saimme opastusta siitä, miten kaikki toimiikaan. Lopulta jouduin pysähtymään ja kertomaan virkailijalle, että tämä ei taida olla se huone, jonka minä olen netistä varannut. Hän puhkesi heti leveään hymyyn ja sanoi odottaneensa, milloin me huomaamme asian tilan! Tämä on morsiussviitti! Ei lisämaksua, tämä on teille yllätys! Herra poistui ja jätti meidät huokailemaan ja ihmettelemään, onko tällaista olemassakaan. Pyöreä kolmen hengen kylpyamme, pukeutumishuone, erillinen sadesuihku, kaksi allasta, reilusti yli 2 m levyinen vuode, jättileveä untuvapeitto, epäsuora valaistus, olohuoneessa sohvaryhmä, kapselikahvilaite ja kukkia pöydällä, kolme parveketta, joista yhdessä yksityinen kahden hengen auringonottopeti. Ja maisema suoraan hiekarannalle ja Intian valtamerelle. Joskus käy tuuri!

Tervetulokukkaset hotellin megaleveällä sängyllä

Perjantai

Hyvä tuuri jatkui varsinaisena hääpäivänä, sade taukosi ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Taas kerran sääennuste tällä saarella ei pitänyt paikkaansa. Me pystyimme loikoilemaan altaalla ja Nuppu pulikoi ja laski vesiliukumäkeä. Iltapäivällä lähdimme ajelulle ja katsoman Gris Gris -rantaa. Siellä söimme samannimisessä aivan erinomaisessa ja edullisessa meriravintolassa. Viiden tähden hotellissa on viiden tähden lounas- ja päivällishinnat! Kannattaa siis ottaa täysihoito, jollei omista autoa ja voi käydä lähikylissä syömässä. 

Illalliselle menimme Riambeliin. Ravintola on mainittu matkaoppaassa ja kehuttu sen ruokaa. Mietin, onkohan paikka vielä pystyssä? Kirja on kuitenkin uusi, painettu 2016, joten eiköhän se ole vielä toiminnassa. Perillä meidät otti vastaan rauhallinen herra, joka kertoi tarjoillun ruuan olevan vain intialaista. Hienoa! Hän kerto pitäneensä ravintolaa tässä 28 vuoden ajan. Ensimmäisinä vuosina ohi ajoi yksi auto tunnissa, nykyisin yksi minuutissa. Viiden tähden hotellejakaan ei alussa ollut täällä lainkaan. Muut asiakkaat ovat paikallisia ja me herätämme heissä kovaa kiinnostusta, ilmeisesti tämä ei ole mikään turistiravintola. Ruoka on erinomaista ja naanleivät valtavia.

Monta metriä korkeita aaltoja Gris Grisin rannalla

Lauantai

Matkan jälkeen juhlat jatkuvat. Vaihdamme kiireesti vaatteet hienompiin ja suuntaamme isin työkavereiden kokoontumiseen erään heistä kotiin. Sieltä ajamme joukonjohtajan auton perässä juhlapaikalle. Täällä on häät! Olemme saaneet kutsun jo kuukautta aiemmin. Upea kutsukortti on painettu Intiassa ja kutsu on kahdelle päivälle kolmeen eri tilaisuuteen. Olemme menossa keskimmäiseen niistä, sulhasen kotona järjestettävään seremoniaan ja päivälliselle. Kutsussa on upeat painatukset Ganesha pääosassa, paljon kultaa ja upeita värejä. Sulhanen on isin työkaverin opiskelukaverin serkku. Koska ystävykset ovat eri sukupuolta, työkaveri kuvaa ystäväänsä siskokseen. Meillä kestää hetken saada selville, että he ovat olleet yhtä aikaa Lontoossa tekemässä väitöskirjojaan ja tutustuneet siellä. Emme saa selville, mihin neljästä Mauritiuksen hindusuuntauksesta perhe kuuluu. Joka tapauksessa hääparille tuottaa hyvää onnea se, että vieraita on paljon. Kaikki sukulaiset pitää kutsua, kadulta ohikulkijatkin ovat tervetulleita.  

Kun pääsemme paikalle, seremonia on käynnissä. Hääpaikka on kahden omakotitalon väliin rakennettu huvilateltta, jossa tuoksuu voimakkaasti savu. Pienellä alttarilla istuu sulhanen valkoisessa pitkässä paidassa neljän muun henkilön kanssa, kurkumaa on pirskotettu sulhasen paidalle ja kasvoille. Mies laulaa toistuvaa lausetta, jonka tahdissa sulhasen päälaelle laitetaan lisää kurkumaa. Samassa tahdissa nainen heittää hyppysellisiä vaaleanpunaista riisiä alttarilla palavaan tuleen. Tuli palaa lautasella, jonka ympärillä on kukkia ja hedelmiä. Laulu kuulostaa mantralta ja se jatkuu ja jatkuu. Käymme tervehtimässä sulhasta seremonian jälkeen. Toivotamme onnea ja otamme yhteiskuvan. Annamme pienen lahjakuoren, johon olemme kaikki laittaneet noin 4 euroa aikuista kohti, huomaavainen ele aterian järjestämisestä.

Maailman suloisin sulhanen

Vieraita tulee ja menee. Istumme punaisilla muovituoleilla, otamme selfieitä ja kuvia seremoniasta. Miehet karkaavat ulkoilemaan. Me naiset jäämme saliin ja menemme jonottamaan paikkaa päivälliselle. Ruoka valmistetaan tilan perällä avotulella, sieltä se kirvelevä savu tulee. Miehet löytyvät, saamme paikat ja pesemme kädet yhteisen hanan alla. Saamme eteemme muovista tehdyt banaaninlehdet, joille ruoka tarjoillaan. Kuusi – seitsemän miestä kiertää salia ja kyselee -rice? -banana? -spinach? -beans? -lentils? -bread? -chili? -pickles? -tomato? Aina nyökkäyksen saatuaan, mies lätkäisee kauhallisen. Ruokailuväline roikkuu oikeassa olkapäässä. Ihanaa ja maukasta ruokaa, maistan kaikkea, pidän kaikesta. Nuppu syö valtavan määrän vahapapuja, tomaattikastiketta ja riisiä, isi herättää hämmästystä chilinsyöntikyvyllään. Jopa intialainen työkaveri kertoo, ettei hän vaan tuohon pystyisi! Ruokailun yhteydessä juomme pari lasillista raikkaan makuista vettä. Jälkeenpäin oikean käden pesuhetkellä tajuan sen olleen keittämätöntä hanavettä. Kauhistus. Yö menee jännityksessä, mutta ihme ja kumma vatsamme ovat karaistuneet ja emme saa mitään vaivoja. Mahtava ilta, hauska elämys! Poistumme paikalta kun paikallinen bändi on soitellut tovin ja laulajat ovat vaihtuneet useaan kertaan. Kitaristi soitti ensimmäiseksi pätkän Smoke on the Waterista, mutta sitten laji muuttui mauritiuslaiseksi melankoliaksi. Tämä kokemus ei unohdu!

Kahdensadan vieraan ruuat valmistetaan tässä

Arki on alkanut

Viikko töitä takana. Aikatauluissa on muutaman viikon ajan säätämistä, ennen kuin Nupun talviloma päättyy ja koulu alkaa. Millainen on arkipäivä Tasasen perheessä Mauritiuksella?

Aamulla kello soi 6:30, aurinko on juuri noussut. Ikkunat auki, lämmin läpiveto asuntoon, kahvivesi kiehumaan ja muutama aamuvenyttely. Joinakin aamuina Dodo ensin sauvakävelee hiekkarannalla puoli tuntia ja sen jälkeen on isin vuoro mennä juoksulenkille ja pikauinnille. Aamiainen valmiiksi, kuppi kahvia viereen ja tietokoneen avaus. Töiden aloitus 7:00. Etätyö tuppaa olemaan hyvin intensiivistä. Pitää seurata kelloa ja nousta jaloittelemaan tunnin välein, valmistaa toinen kupillinen kahvia. Sähköposteja, kirjoittamista, tiedon etsimistä ja pähkäilyä.

Työpäivä päättyy ja myöhäisen lounaan valmistaminen alkaa. Usein lounaaksi on eilistä. Eilinen on tyypillisesti pastaa, coleslaw-salaattia, riisiä ja kasviksia intialaisittain tai papukeittoa ja leipää. Jälkiruoaksi jäskipuikko, omena tai itseleivottua mokkapalaa. Sitten suunnitellaan päivällinen, kauppalista kirjoitetaan ja ryhdytään muihin hommiin. Mukavana päivänä ja hyvällä säällä mennään myöhäiselle iltapäiväuinnille tai altaalle. Jos on kova tuuli tai liian viileää, askarrellaan, silitetään pyykkejä ja siivotaan. Välillä luetaan kirjaa. Kahtena päivänä viikossa on koulutehtävien aika, puoli tuntia Aapisen parissa sujuu mukavasti, siinä ajassa ehtii paneutua yhteen kirjaimeen kerrallaan. Kun isi tulee töistä, mennään autolla kauppakeskukseen isoille ostoksille, jollei ole sitten ehditty jo käymään lähi-Sparissa pikkuostoksilla.

Kun tullaan marketista, on jo pimeää, aurinko laskee kello 6. Ruuat asetellaan paikoilleen ja päivällisen valmistus alkaa. Ruokana on usein samaa. Täällä jopa kalapuikot piristävät riisiin pohjautuvaa ruokavaliota. Pilahvi, paella, briani ja sushikulho osuvat listalle tiheään. Joskus paistetaan perunaa valkosipulissa ja lammasta. Kasviksia pääosin, kalaa kerran viikossa, lammasta kahdesti kuussa. Ruuan päälle on tiskivuoro. Dodo soittelee puheluita ja viestittelee kotiin WhatsAppilla. Vähän ehditään pelata Monopolia, Tikkiä tai Dominoa kunnes on iltapesun aika. Vuoropäivinä Dodo ja isi lukevat Nupun iltasadun, vapaavuorolaisen velvollisuus on muistaa herättää satuun nukahtanut aikuinen kömpimään omaan sänkyyn. Yhdeksältä nukuttaa jo mainiosti, onhan pimeää ollut jo yli kolme tuntia.

Kotimatka marketista kello kuusi