Koulutyttö jäi lomalle

Ensimmäinen lukukausi takanapäin. Samalla kouluvuosi päättyi juhlallisin menoin, kun koulun musikaali esitettiin. Kouluvuoden huipentuma on pitkään harjoiteltu näytelmä tai musikaali, jossa kaikki oppilaat esiintyvät. Uskomattoman suuri työ! Esitys ei ole mikä tahansa lasten hihittely vaan kaikki lapset näyttelivät ja lauloivat todella antaumuksella puolitoista tuntia kestävän musikaalin alusta loppuun. Pakko toistaa, uskomattoman hienosti tehty. Välillä melkein unohdin, että esiintyjät ovat 5-12 vuotiaita lapsia. Musikaali kertoo orpotytöstä nimeltä Olivia. Mukana olivat myös muistinmenetyksen kokenut äiti kukkaistyttönä, rosvoja, oopperalaulaja, lontoolaisia, oopperavieraita ja ilkeä orpokodin johtajatar.

Omaa kullannuppua tietysti odotin lavalle sydän pamppaillen. Nuppu esitti lontoolaista ja heidän laulussaan ylistettiin, miten mahtava paikka Lontoo on asua! Kaikilla lapsilla oli ompelijoiden mittojen mukaan ommellut rooliasut, äitien laittamat meikit, hiukset tai viikset. Esitystä varten oli tilattu lava verhoineen, videointi, äänentoisto, mikrofonit ja esiintyjien tukena oli kuiskaaja/tanssiopettaja, joka käsimerkein koko ajan ohjasi lasten tanssinumeroita, pyörähdyksiä, syömisiä ja kaikkea liikettä lavalla. Ei haitannut, vaikka tuuli irrotti melkein lavan kattopressun, aurinko paistoi silmään hetkisen ja joidenkin ranskankielisten lasten englantia en aina ymmärtänyt. Kolmella tytöllä oli yksinlauluosuuksia ja kaksi rosvopäällikköpoikaa lauloivat kahdestaan useamman kappaleen. Kaikki laulut esitettiin koreografian kera, lapset lauloivat ja tanssivat yhtä aikaa, myös kaikkein pienimmät! Äiti löytyi, orpotyttö ei ollutkaan orpo ja rosvot tulivat kilteiksi, onnellinen loppu kerta kaikkiaan!

Orpotyttö ja kaksi rosvoa

Koulun päätteeksi oli herkkunyyttäreitä parina päivänä ja kaikki kouluvihkot ja piirustukset annetiin kotiin. Viimeisenä päivänä oli todistustenjako. Aivan kaikille annettiin tarkka sanallinen arviointi koulussa edistymisestä. Alemmilla luokilla asteikko on neliportainen: exellent – good – satisfactory – weak. Opettajat antoivat kovasti kehuja, mutta myös weak-rukseja tuli muutamia. Kolmen kuukauden koulu-uran jälkeen englanniksi ja ranskaksi puhuminen ja omien ajatusten ilmaiseminen kirjoittamalla ei vielä suju kuin vettä vaan.

Brittiläisen koulun selkeä ero Suomeen on minun näkökulmastani se, että kuria arvostetaan täällä kovasti. Myös rohkea ulospäinsuuntautuneisuus katsotaan eduksi, lapsen oletetaan puhua pulputtavan ja olevan huomion keskipisteenä mielellään. Sääntöjä on paljon, mutta niitten noudattamista ei pidetä kuitenkaan kovin tärkeänä tai ainakaan sääntöjen rikkomisesta ei keskustella henkilökohtaisesti. Jos koulupukuun liittyvät kengät ovat jollain lapsella väärät, kaikille vanhemmille lähetetään sähköposti, jossa kerrotaan kenkien sallitut värit. Poissaoloista ja myöhästymisestä pitää täyttää lomake ja selittää syy. En ole kuullut kenenkään täyttäneen kyseistä lomaketta. Todistuksessa oli kyllä laskettuna, montako kertaa lapsi on tuotu myöhässä kouluun ja montako päivää on ollut poissa. Palautetta tuossa kohtaa tulee nimen omaan äideille ja isille, lapset eivät täällä itsenäisesti kouluun kulje. Käytös on arvioitu todistukseen neljän eri näkökulman mukaan, Vau, kyllä tämän todistuksen kirjoittamisessa on paljon työtä! Ja se lounas, voi huokaus. Monet lapset syövät keksejä, hilloa ja patonkia koko päivän, kunnes saavat illallisen kello 19. Kasviksia ei paljon eväänä näy.

Loppuun vielä kehut. Opettajat ovat ihania ja koulun tunnelma on oikein lämmin. Jokainen lapsi tunnetaan henkilökohtaisesti, sillä koulu on pieni, seitsemällä luokalla kullakin 5-15 lasta. Nupun luokassa on 15 lasta ja kaksi opettajaa, jotka todella pitävät lapsistaan. Positiivista tukea ja kannustusta Nuppu saa ihan joka päivä. Messagebook on erinomainen kanava kysyä kaikesta mahdollisesta, kuten löytyisikö Nupun haarukka Robinin laukusta kun Nuppu kertoi Robinin ottaneen sen eilen. 

Nyt on mukava viettää kaksi kuukautta kesälomaa ja jatkaa koulutyötä tammikuussa. Kaksi ensimmäistä viikkoa menee harrastuskerhoissa. Kolme tuntia päivässä tiede/kemiankerhoa, askartelua, retkiä, leipomista ja pelejä, tutulla koululla.

Koulupäivän päätteksi oppilaat kokoontuvat katokseen yhteiseen loppurukoukseen kiittämään