Monta vaaraa liikenteessä

Viimein jaksan kirjoittaa liikenteestä. Ensimmäinen kuukausi meni kauhistellessa, sitten pari kolme ärsyyntyessä ja nyt viimeajat lakonisesti hymähdellen. Kai tämä on normaali sopeutumisprosessi.

Kaikki tiet ovat asvaltoituja ja autoille varsin mukavia. Hyvin tarpeellisia kiertoliittymiä ja liikennevaloja on rakennettu moneen paikkaan, nopeusrajoitukset osoitetaan liikennemerkeillä, kaduilla on nimet ja viitoitus on järjestetty niin, että saarella voi liikkua ja suunnistaa eksymättä. Kameravalvontaa on, poliisit ohjaavat liikennettä ruuhka-aikoina, pysäköintialueet ja kiellot ovat periaatteessa merkitty. Busseille on pysäkit syvennyksineen, joskus kaupunkien keskustoissa on jopa joitakin jalkakäytäviä ja katuvalaistus. Päällisin puolin uskomattoman hienosti tehty afrikkalaiseksi valtioksi. Hyvät uutiset olivat tässä. Sitten siirrymme huonoihin uutisiin.

Tätä varsin kelvollista järjestelmää ei osata käyttää. Saari on pieni, silti liikenteessä tuhraantuu järjettömän paljon aikaa. Ruuhkien takia keskinopeus jää poikkeuksetta noin kolmeen kymmeneen kilometriin tunnissa. Ongelmien tärkeimmät syyt ovat tilannenopeudet, holtiton pysäköinti ja pysähtyminen sekä jutustelu ajoradalla sekä oleellisimpana ohittaminen. Nopeusrajoitukset moottoritiellä ovat 80 - 110. Muilla teillä 80 ja taajamassa 60.Työmaan kohdalla joskus 40.

Käytännössä liikkuminen sujuu näin. Edessäsi ajaa bussi ylämäkeen, joita täällä riittää, noin kahta kymppiä. Koetat kerätä kärsivällisyyttä ja jonotella rauhassa. Sitten tulee ohituskaistan kohta, ja päätät ohittaa, katsot taustapeiliin, tilaa on ja siirryt ohittamaan noin 60 nopeudella. Samassa hetkessä kolmannella kaistalla vastaantulijoiden puolella sinut ja bussin ohittaa noin 200 km/h valkoinen virtaviivainen urheiluauto, jonka perään pysähdyt kolme minuuttia myöhemmin seuraavissa liikennevaloissa. Tai ajat rauhassa kaistallasi ja huomaat vastaantulevan jonon ohittajan ajavan nokka kohti sinua valojaan räpsytellen, jarrutat niin paljon kuin pystyt ja saat autosi vauhdin lähes nollaan ja vältät nokkakolarin sekunnin sadasosalla noin toista sataa ajavaan ohittajaan. 

Näitä tarinoita riittää joka päivältä omansa. Kun ajetaan törkeästi toista vastaan vastaantulijan kaistalla, käsivarsi kuuluu panna ikkunasta ulos ja rannetta rennosti pyöritellen voit ajaa ihan miten tahansa. Koulun kohdalla ajatetaan jalkaisin kulkevan äidin ja lapsen ohitse noin kahdeksaa kymppiä, jalkakäytävää ei ole. Pyöräilijöitä ei huomioida mitenkään, pyörä on ajoneuvo siinä missä auto, traktori tai bussi. Pyörällä ajavat vähävaraiset ja urheilijat henkensä kaupalla. Kaistalle pysähdytään yhtäkkiä mitään merkkiä antamatta. Auto jätetään päätielle keskelle kaistaa hätävilkut päällä kun pyörähdetään moikkaamassa kaveria kioskilla. Moottoritiellä kävellään ja pyöräillään, siellä on myös kiertoliittymiä vähän väliä ja suojateiden liikennevaloja keskellä satasen suoraa. Hetkinen huristellaan menemään, sitten liikennemerkissä lukee slow down ja siinä seisookin jo kiertoliittymän jononpää. Oma selvitymisstrategiamme on ajaa hiljaa. Jää aikaa jarruttaa ja suojella omaa henkikultaa.

Parasta alkaa lopettelemaan tämä vuodatus. 

Yhteen lauseeseen kiteytettynä: ihmiset ajavat täällä järjettömän lujaa.

Me kaikki nautitaan jalkakäytävästä
(paitsi lauman Rouva Johtaja, joka ei mitään autoja pelkää)