Luomusaarella

Yhteisellä lomaviikollamme matkustimme viideksi päiväksi Rodriguesin saarelle, joka sijaitsee Intian valtameressä 600 km Mauritiukselta itä-koilliseen. Lento kestää pienellä 72 paikkaisella potkurikoneella 1,5 tuntia ja kone on molempiin suuntiin aivan täynnä vaikka ei ole huippukausi marraskuusta – maaliskuuhun. Rodriguesin kentälle tulee lentoja vain Mauritiukselta, rakennus on hyvin pieni ja siinä on kaislakatto, joka on avoin ulos. Molempien lentojen puolella on yksi pieni verovapaa myymälä, joissa hinnat on esitetty euroina. Mauritiuslaiset ostavat kunnolla juomia ja hajuvesiä, ehkä hinnat ja valikoima olivat heille sopivia.

Olemme ostaneet matkapaketin, johon kuuluu lennot, kenttäkuljetus ja hotelli puolihoidolla. Se osoittautuu erinomaiseksi valinnaksi, sillä saaren itäpäässä, jossa asumme, ei ole iltaisin auki olevia ravintoloita. Lounaalla syömme paikallisessa mm. Madame La Rosan ravintolassa. Saarella on useita kivoja pikku lounaspaikkoja. Niistä saa aina erinomaista mustekalacurrya, kalaa, taskurapua, possua tai tuoretta mustekalasalaattia. Salaatti on erityinen suosikkini. Se muistuttaa tomaatti-sipulisalaattia, johon on lisätty viipaleina unelmankevyttä mustekalaa ja päällä on viinietikkaa, öljyä ja pippuria. Todella raikasta ja herkulllista! Curryn kanssa tarjoiltiin riisiä, kurpitsamuhennosta, linssejä, achaa ja raastettua chouchousalaattia. Acha on tulista pikkelsiä, joka oli tällä kertaa munakoisosta tehty. Chouchou on vaaleanvihreä kiinteä kasvis, joka muistuttaa kiinteää kurkkua tai kesäkurpitsaa. Sitä syötiin viinietikan kera.

Lounaalla Rouva La Rosan ravintolassa

Hotellimme on Pointe Cottonin niemessä, saaren suurimpiin kuuluva hotelli Cotton Bay, joka on rakennettu ensimmäisenä 25 vuotta sitten. Paikka on valittu sen mukaan, kun on ensimmäisenä päästy valitsemaan. Upea! Hotelli on oikein kelvollinen, kuitenkaan Mauritiuksen hotellien kanssa ylellisyydessä se ei pysty kilpailla. Mutta luksus on täällä toisenlaista! Hotellilta alkaa katkeamaton ketju itärannikon hiekkarantoja ja poukamia. Autolla ei pääse katselemaan hiekkapoukamia, vaan matka on tehtävä jalkaisin. Polku on selkeä ja hyvin merkitty, muutamissa kohdissa joutuu kiipeilemään polvenkorkuisia kiviaskelmia rotkoon ja ylös, muuten reitti on helppokulkuinen. Hotellilta neljäneteen ja hienoimpaan pienen pullon muotoiseen poukamaan La Bouteilleen kestää kävellä 2-3 tuntia. Lähdemme liikkeelle lounaan jälkeen ja ehdimme takaisin juuri ennen pimeää. Upeat maisemat, kristallinkirkasta vettä!

Nupun suosikkipaikka hotellilla

Rodriguesin pikkuruisella asuu vain 40 000 asukasta. Ystävällisempää ja rehellisempää väkeä saa nykyään hakea. Ihania ja kilttejä ihmisiä! Kenelläkään ei ole kiire, siitä seuraa leppoisa ilmapiiri. Turistitkin kävelevät hitaammin kohti lentokonetta Rodriguesilla. Heti kun pääsimme Mauritiuksen kentälle, sama poppoo alkoi heti kiiruhtaa hirmuista tahtia jonottamaan passitarkastusta, jonottamaan laukkua, jonottamaan kyytiä. Rodriguesilla kaikilla on aikaa jutustella. Bensa-aseman setä ehtii autoamme tankatessa opettaa kreolin kielen alkeita. Ujous ja huono englannin kielen taito tuo välillä hassuja tilanteita, esimerkiksi aamukahvia saattaa olla vaikea saada, sillä tarjoilija ei kehtaa sanoa, ettei ymmärtänyt tilausta. Ja kun pyytää uudelleen, hän saattaa vastata vain ”yes” kun ei uskalla kertoa, ettei vieläkään ymmärtänyt. Kiihkeä tunnelma kannatti heittää narikkaan jo tullessa, odottelu on ihan ok, voit katsella maisemia, vihellellä ja rentoutua. Asiat kyllä hoituvat, mutta täällä ei touhoteta hulluna.

Kaikkein kuvatuin pikkupoukama itärannikolla

Vuokrasimme parhaat päivänsä ohittaneen ja kalliin nelivetolava-auton päiväksi, muuta autoa ei ollut saatavilla. Syy pikkuautojen puutteeseen on ehkä erittäin jyrkissä vuoristoteissä ja myös useat sillat on rantateillä rakennettu vain betonisina ylityspaikkoina lähelle maan pintaa. Jos joesta tulee vettä, siltapaikat ovat tietä alempana ja jäävät heti veden alle. Kiersimme koko saaren rantoja pitkin, mittariin tuli alle 70 kilometriä. Kaikkialta näkyy valtava laguuni, jonka keskellä Rodrigues on. Kävimme pääkaupungissa Port Mathurinissa, pikkuruinen kaupunki, tori, satama ja bussiasema vuoren katveessa. Kävimme kilometrin pituisessa luolassa etelärannikolla, jossa varastoidaan nykyään cyclonien aikana satavaa vettä, aiemmin sienne vietiin vuohet yöksi. Väljässä luolassa pystyy kävelemään oppaan johdolla 600 m matkan ja ihastella lamppujen valossa tippukivien muotoja, näimme mm. linnan, kuninkaan, kuningattaren ja lapsen sekä muffinssin. En ole luolaihmisiä, mutta tämä oli pisin luonnollinen luola, jossa olen koskaan käynyt.

Vaikeaa ottaa kuvaa johon ei osu vuohia mukaan

Rodriguesilla on paljon kanoja, vuohia ja lampaita vapaina. Lehmiä ja possuja narun päässä. Joka toisessa talossa on mehiläispesä ja hunajamyyntipöytä talon edustalla. Kaikki ruoka saarella on lähiruokaa ja luomuruokaa. Ihmisille tämä on luonnollinen asiain tila, eikä kukaan ymmärrä mainostaa ruokansa puhtautta tai luonnollisuutta. En kertaakaan näe missään sanaa luomu, mutta sitä kaikki on! Ruoka on erittäin selkeää ja herkullista. Hunaja on ihaninta nektaria mitä olen koskaan maistanut, voimakasta ja juoksevaa.

Toivon kovasti, että ehtisimme vielä toistekin matkustaa tälle aidolle ja oikealle paratiisisaarelle!

Maisema on karumpi kuin Mauritiuksella,, eikä täällä ole sokeriruokopeltoja

Kotiruokaa * osa III *

Suurin osa ruuista valmistetaan kotona, myös Nupun koululounas. Riisin kanssa syötävistä ruuista suosikkejamme ovat sushikulho, briani ja vahapapu-paneer kastike. Paistan itse usein rotileipiä myskikurpitsakeiton seuraksi. Grilliin laitamme lampaankyljyksiä, kasvisnyyttejä tai rapuvartaita, joskus lammasmakkaraa. Pizza on täällä juuston vuoksi hyvin kallista, joten teen itse pizzaa melkeinpä viikoittain. Kasvistäytteet pizzassa ovat suosituimmat, Nuppu haluaa joskus ranskalaista salamia, Dodo herkuttelee ravunpyrstöillä. Hernekeiton sijaan syömme linssikeittoa mustista linsseistä valmistettuna. Joka aamu juomme smoothien, jossa on kotipihan minibanaania, passionia ja muita hedelmiä sekä kauraa ja pellavaa. Satokauden ulkopuolella olen joskus löytänyt kaupasta pakastettuja pensasmustikoita, se oli juhlava aamun aloitus. Sitten kun banaanit loppuvat, palaamme jälleen tuttuun ja niin ihanaan kaurapuuroon aamiaisella.

Mitä vielä puuttuu luettelosta? - Spagettia tomaattikastikkeella ja munakoisosta valmistettua melanzanea, jos haluamme oikein mässäillä mozzarellalla. Tuorenuudelit wokissa kasvisten ja inkiväärin kera. Kesällä teimme kotona muutaman kerran lasagnea ja lammashampurilaisia. Kalaa ostamme silloin tällöin, edullista tuoretta tonnikalaa saa aina. Kuukalaa saa pakasteena ja se on yllättävän mainio grillissä. Tuoreita yrttinippuja myydään supermarketeissa ja suomalaisiin ruukkuyrtteihin tottunutta tässä asiassa hemmotellaan. Yrttejä nipuissa on reilusti ja hinta on vain 20-30 senttiä. Ostan aina tuoretta korianteria, joka säilyy jääkapissa rasiaan valmiiksi pestynä muutaman päivän. Toinen suosikkimauste on sitruuna. Sitruunat ovat mehukkaita ja niitä saa ympäri vuoden verkkopusseissa ja irtomyynnistä.

Patonki alkaa usein kyllästyttää. Pelastuksena on tietysti tottuminen elämään ilman ruista. Hieman vaihtelua saamme myös grahamleipää vastaavasta paahtoleivästä. Oikeasti leipä on vehnää, jossa on mukana leseitä ja hieman täysjyväviljaa. Sitten vaihtoehtona on itse leipominen. Pataleipä kaurahiuteleilla tai sämpylät täysjyväjauhoista ovat tuoreina herkullisia. Nyt talvella on voinut leipoa, kun uunin kuumentaminen ei ole tehnyt kotia vielä tappavamman kuumaksi. Kesällä uunia ei tee mieli käyttää ja silloin paistoin liedellä usein täysjyvästä tehtyjä rotileipiä. Taikina säilyy jääkaapissa pari päivää ja leipä syödään tuoreeltaan. Etukäteen paistettuja leipiä ei kannata tehdä, edellispäivän leivät eivät enää tee kauppaansa.

Mikä on muuttunut?

Ruokalistallamme naudanliha, kana ja makkara on korvautunut lähes kokonaan kurpitsalla, munakoisolla, pavuilla, linsseillä ja kikherneillä. Lammasta syömme kerran kuukaudessa, kalaa, mustekalaa ja äyriäisiä pari kolme kertaa viikossa. Lounasleipiin laitamme paistettua munaa, tonnikalaa tai avocadoa. Leivon kakkuja ja piirakoita joka viikko, sillä leivonnaiset täällä ovat melko kuivahkoja. Herkkuja ovat hedelmät, suklaakakku, jugurttitäytteinen piiras ja eräs Lunchbar. Täällä olleet vieraamme tietävät tuon riisi ja toffeetäytteisen suklaapatukan! Se pelastaa monet kiperät tilanteet, kun vaellusretkellä energia meinaa loppua!

Jatkuu... viimeisenä ruokajuttuna pääsemme ravintolaan

Lounasruokana nuudelia, kaalia, porkkanaa ja papuja