Lomalle!

Lukukauden keskellä koulussa on viikon loma. Olen tehnyt töitä sisään ja lomailen koko viikon Nupun kanssa. Isillä on brittiläisen aikataulun mukainen työrytmi ja kiihkein lukukauden luennointiviikko edessä. Jälleen lomailemme kahdestaan, Nuppu ja minä.

Kuukausi on mennyt hyvin arkisissa tunnelmissa. Kouluun, töitä, kokkausta, koulupuvun pesua ja silitystä, ruuanlaittoa. Koululounas alkaa mennä jo rutiinilla ja ruokamäärä osuu jo aikahyvin nappiin. En halua pakata liikaa ruokaa kouluun, koska syömättömät eväät pitää heittää pois päivän päätteeksi, kun ne ovat seisseet lämpimässä neljä tuntia lounaan jälkeen.

Huomenna sunnuntaina menemme koko perhe merelle ensimmäistä kertaa Mauritiuksella. Pääsemme etsimään ryhävalaita. Ne kulkevat Mauritiuksen ohi syyskuussa matkalla synnyttämään eteläiselle Tyynellemerelle. Retken järjestäjä kertoo mahdollisuuden nähdä valaita olevan 60 %. Peukut pystyyn! Valitsin yrityksen, joka kunnioittaa eläimiä, ei häiritse niitä eikä varsinkaan ruoki. Mauritiuksella on laki, ettei delfiinejä ja valaita saa mennä 50 m lähemmäksi eikä syöttää, mutta hyvin tavallista on, että näitä sääntöjä ei noudateta.

Mitä muuta voisimme tehdä lomalla? Koulusta tuli lomaläksyä. Tehtävänä on rakentaa lapsen suunnittelema asumuksen pienoismalli, lapsi pääosassa mutta yhdessä tehden. Lapsen pitää osata kertoa mitä materiaaleja työhön on käytetty. Hauska projekti! Olemme pohtineet vaihtoehtoja: lasi-iglu, savimaja, tiipii, teltta, puutalo, kesämökki, kerrostalo? Olemme jo rakentaneet pahvista kaksi nukkekotia ja kalusteita sinne, joten tästä on helppo jatkaa.

Pari päivää menee varmasti rattoisasti beachilla, Flic en Flacissa ja täällä Tamarinissa. Tamarinin rannalla voimme harjoitella surffauksen alkeita uusilla pikku laudoillamme ja Flic en Flacissa rakennetaan hiekkalinnaa, snorklataan ja syödään hyviä ruokia rantakojuista. Nuppu on oppinut nopeasti aika mainioksi uimariksi. Hän ui joka päivä pari kertaa, viikonloppuisin meressä, arkisin kotona uima-altaassa. Hypyt, voltit ja pohjasta esineiden sukeltaminen on parasta juuri nyt.

Kuvia uudesta kodista

Tässä vielä muutama kuva kodista pilvisenä päivänä. Kuvista näkyy jokaisen perheenjäsenen lempipuuhat. Rouva Dodo tykkää pyykinpesusta ja kivien keräilystä, Nuppu askartelee ja piirtää ja isin uusi ylpeys ja satsaus mukavuuteen on pallogrilli.

Piha on aidattu ja kolmelta sivultaan kukkaköynöksen peittämä.

Uuteen kotiin

Vihdoinkin kauan odotettu muuttopäivä koitti. Olimme jo ehtineet väsyä autokuljetuksiin koulumatkoilla, 40 minuuttia aamuin illoin kodin ja koulun välillä aikoi tuntua rankalta. Isillä siihen päälle vielä työmatkat 45 min suuntansa teki yhteensä melkein kolme tuntia autoilua joka päivä. Kesän tuntua, aamusta saakka +28 astetta lämmintä. Edellisviikkojen viileät päivät olivat poissa. Koulukyytiläinen mukaan ja takapaksi täyteen tavaraa ja jalkatilat myös. 

Kahdeksalta saavuimme talolle ja saimme omistajalta avaimet. Ihmetys oli suuri, tällainen talo tuli vuokrattua. Olimme autuaasti unohtaneet lähes kaikki yksityiskohdat, olihan viime vierailusta jo puolitoista kuukautta. Kävimme läpi talon varusteita. ”Täysin varusteltu” oli sopimuksemme isännän kanssa, mutta rouvalla oli toinen käsitys asiasta. Saimme sovittua, että laadimme puutelistan ja palaamme asiaan.

Uusi kierros vanhaan asuntoon, takapenkin kaataminen auttoi paljon ja mukaan mahtuivat mm. 12 tomaatintaimea, kahdeksan basilikakylvöstä, kolme linnunpesää, tyhjiä munakennoja, iso laatikollinen koralleja ja simpukoita. Pakasteita, ruokia, pyykkejä ja petivaatteita. Uskomatonta, että omistamme täällä jo kolme pikkuautollista tavaraa.

Uudessa kodissa heitimme vain tavarat ovesta sisään ja menimme koululle, Nupun koulupäivä päättyy perjantaisin jo klo 13. Ilta meni ihmetellessä, ja hikoillessa. Olipa kuuma päivä. Illalla istumme ulko-olohuoneessamme sohvalla, katselimme kuuta, pimeässä huojuvia palmuja ja banaanipuita, kuuntelimme gekkojen voihkintaa. Ja ihmettelimme, olemmeko me todellakin täällä?

Kotipihan banaanit kypsymässä

Viikonloppuna pesin kaikki lattiat ja suurimman osan hyllyistä. Pääsimme laittamaan tavaroita paikoilleen ja laadimme listaa puuttuvista tarvikkeista. Tutustuimme saman tien naapuriperheeseen. Naapurissa asui tyttö, joka on Nupun luokkakaveri. Harmi vain, että perhe oli juuri muuttamassa seuraavaan asuntoon. Oli hauskaa, että lapset ehtivät neljä päivää juosta pihojen väliä ja uida välillä meillä, välillä naapurissa. Naapurin perheen rouvasta oli suuri apu muutossa. Hänen ansioistaan päädymme vaihtamaan jääkaappeja ja saimme puuttuvia tarvikkeita heiltä. Toki jääkaappi oli siirretty meidän talostamme heille kolme kuukautta aiemmin, mutta ilman häntä emme olisi saaneet koskaan tietää miksi tämän talon jääkaapissa oli vain yksi hylly.

Millainen uusi kotimme on? Varsin ihana, lyhyesti kerrottuna. Kaksi kerrosta. Alhaalla on kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone-wc, oleskelutila, keittiö, pieni kodinhoitotila portaiden alla ja ulko-olohuone, jossa on sohvaryhmä ja suuri ruokapöytä tuoleineen. Yläkerrassa on suuri masterbedroom, eli meidän aikuisten makuuhuone ja sen yhteydessä kylpyhuone-wc. Keltainen talo, porrastettu aumakatto, pihalla uima-allas, jossa voi aikuinen uida ympyrää, kookospalmuja ja banaanipuita. Talon ympärillä matala kivimuuriaita, auto ajetaan pihan. Talo on kauniisti eurooppalaiseen makuun sopien sisustettu ja huoneet ovat tilavampia kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Mitään jykeviä lukkoja portissa tai ovissa ei ole. Periaatteessa portin saa lukittua niin, ettei se liu’u sivuun ja käyntioven kiinni riippulukolla, mutta vuokraisäntä kertoi, ettei me käytetä näitä täällä. Turvalliselta vaikuttaa, kenelläkään ei ole piikkilanka-aitoja tai portinvartijoita. Auton pysäköinti on muuten tarkkaa hommaa, pitää varoa, ettei kookospähkinä putoa ja tee karmeaa lommoa konepeltiin. 

Kotitalo Tamarinissa