Rouva Dodo vaihtaa maisemaa

Perhe Tasanen on siirtynyt muisteluvaiheeseen, hiihtelemään uusille laduille, oikean puoleiseen liikenteeseen. Haikein mielin jätimme ihanan Mauritiuksen, josta ehti tulla toinen kotimme. Nyt kiitämme onneamme, että saimme kokea kaiken tämän. Taputamme itsellemme rohkeudesta, oli hienoa, että uskalsimme lähteä. Saimme paljon. Nuppu sai pituutta lisää, kielitaidon, rohkeutta esiintymiseen, ystäviä ja kokemuksen, joka ehkä vaikuttaa hänen loppuelämäänsä. Rouva Dodo sai valoa, upeita maisemia, kyllikseen snorklata, kokea paratiisin kukat, tuoksut ja maut. Isi sai tehdä työtä kansainvälisessä ympäristössä, nauttia luonnosta ja sen rikkauksista, poimia banaaneja sekä ajaa mukavalla autolla. Mauritiukselle jäi kolme sydäntä ja isiltä yksi hammas.

Kiitos!

Ravintolaruokaa * osa IV *

Ruokakulttuuri on intialaispainotteista. Mauritiuksen ”omat” ruuat ovat saaneet paljon vaikutteita Intiasta ja Pakistanista. Mutta kiitos hindujen, pihvi ei ole pääosassa! Lähes kaikissa ravintoloissa ruokalista on tasapainoinen, yhtä paljon kasvis-, kala-, äyriäis-, kana- ja liharuokia. Liha on yleensä lammasta Uudesta Seelannista, nautaa Australiasta tai possua. Possun alkuperää en tiedäkään, ehkäpä se tulee Etelä-Afrikasta? Joissakin ravintoloissa tarjotaan peuraa, jota kasvatetaan suurissa aitauksissa Mauritiuksella. Eläimet asuvat lähes vapaina, vain aita rajoittaa niiden liikkumista. Poikkeuksetta kala- ja äyriäisruoat ovat herkullisia, peuraa ovat myös kehuneet, ne, jotka ovat sitä maistaneet. Ja parempia kasvispyöryköitä, munakoisopataa tai palak paneeria kuin täällä saa kyllä hakea.

Saarella on kolme erinomaista ranskalaista kahvila-leipomoa, kaksi pohjoisessa Grand Baiessa ja yksi Bagatellessa. Juureen leivottua ranskalaista patonkia saa myös yhdestä leipomosta Tamarinissa ja Cascavellen remontin valmistuttua kenties myös sieltä. Ranskalaiseen leipomoon mennään juhlapäivänä nauttimaan upeista leivoksista ja muista herkuista. Siellä kakuissa on makua ja myös kaunis ulkonäkö ja ne voittavat paikalliset höttöiset leipomukset mennen tullen. Toki herkuista pitää maksaa, niitä leivonnaisia ei saa 5-10 rupialla kuten lähisupermarketista.

Peruna ei ole niin keskeisessä asemassa kuin Suomessa. Peruna on yksi kasvis muiden joukossa ja sitä tarjotaan porkkanan, kurpitsan, munakoison ja chouchoun ohella. Pinaattia, okraa, monen muotoisia kesäkurpitsoita ja tietysti kaikkia herneitä, papuja ja linssejä on tarjolla. Kaiken tämän herkuttelun kruunaa chili. Mauritiuksen ruokia ei voi kuvitellekaan ilman tamarindisiirappia ja tulista chilihedelmäsosetta. Mieleen jääneitä elämyksiä ovat olleet mauritiuslainen mustekalasalaatti, savustettu marlin ja ulkona hiekalla seisovaan pöytään tarjoiltu juuri grillattu dorado. Maiseman kauneus saa ruuankin maistumaan taivaalliselta!

Ranskalaisessa leipomossa syntymäpäivää viettämässä

Äyriäisiä ja palmunsydänsalaattia

Lempiravintolamme intialaisia herkkuja

Rapu-kasviscurry nam! 

Liian kuumaa harrastaa mitään?

Lokakuu ja melkein koko marraskuukin on vierähtänyt ilman ainoatakaan tekstin pätkää. Kiireelle on syynsä: ystävät! Meillä on ollut vieraita yhteensä neljä viikkoa tästä ajasta ja vierailujen väliin jäävän jakson olemme käyttäneet tiiviisti täkäläisten ystävien kanssa aikaa viettäen. Rouva Dodo ja Nuppu kävivät parhaiden ystävien kanssa mm. oopperassa! Innostus syntyi siitä, että Saksasta tuli paikan päälle kolmeksi kuukaudeksi kokonainen orkesteri ja tutustuimme oopperan apulaiskapellimestariin Nupun koulun pihalla. Kävimme naisporukalla rannalla ja siinä idea syntyi, tulkaa katsomaan meidän Iloista leskeä. Oli hieno tapaus ja kaunista musiikkia!

Loppukumarrukset hienon esityksen jälkeen

Nuppu on osallistunut muutamiin harrastuksiin koulussa, koulupäivän jälkeen. Hän on itse valinnut harrastukset ja saanut vaihtaa aina uuden lukukauden alussa mieleiseensä harrastukseen. Hän on osallistunut Bollywood-tanssiin, joka huipentui koulun divalijuhlassa esiintymiseen pukeutuneena intialaiseen mekkoon. Sitten hän halusi harrastaa jalkapalloa. Jalkapallotunnilla oli aluksi vain yksi tyttö ja 15 poikaa. Sitten mukaan tuli toinenkin tyttö ja hänestä tuli Nupun paras ystävä. Sitten hän osallistui moderniin tanssiin, jossa tanssittiin mauritiuslaista kansantanssia segaa ja hiphopia. Sieltä ei erityismainintoja, toki sega-asu meillä oli kotona jo entuudestaan. Viimeisenä harrastukseksi valikoitui piirustuskerho, jossa keskityttiin yksityiskohtiin ja sarjakuvaan. Aika hienoja kuvia hän tekikin supersankareista ja my little ponyn yksisarvisesta. Lisäksi Nuppu on osallistunut kahtena vuonna koulun musikaaliin ja esiintynyt niissä. Musikaaliin panostetaan koko lukukausi. Lavasteet rakentavat äidit, puvut tekee ompelija ja näytelmän harjoittavat koulun draamaopettaja ja musiikinopettaja. Viime vuonna musikaali sijoittui orpokotiin Lontoossa ja tänä vuonna supersankareiden maailmaan SuperStan.

Aikuisten harrastaminen on ollut sekalaisempaa puuhaa. HIIT-jumppaa, joogaa, lukemista, pyöräilyä ja tärkeimpänä lautailu, uinti ja snorklaus meressä. Mikä rauhan ja onnen tyyssija onkaan polskia ympäri laguunia, ihailla kaloja, simpukoita, koralleja ja auringon välkettä meren pohjassa. Näitä maisemia jään kaipaamaan todella kipeästi!

Kauniita koralleja. Olen niin iloinen, että korallien värit alkavat elpymään kymmenen vuoden takaisesta tuhosta

Ihan kuin tämä nimetön kala olisi kastanut päänsä vesiväripalettiin.

Musta-valkoiset seepra/viivakoodikalat tulevat välillä maistamaan miltä uimari maistuu

Siilejä on moneen lähtöön

Epäluuloinen tuijottaja erakkorapu

Matalassa ruohikossa on tuhansia pikkupoikasia

Aika äkäisiä tyyppejä!

Nuukailua

Matkan pää lähestyy, muutama kuukausi enää jäljellä. Elämänasenne matkalaukkujen kanssa matkaavalla täytyy olla kohdallaan. Mitään sisustamista tai matkamuistojen shoppailua ei voi paljoa harrastaa. Tavaraa tuntuu silti olevan liikaa. Myös turhia ja vääriä tavaroita on tuotu mukana tänne Suomesta. Liian paksuja vaatteita, kuumia kenkiä, sukkia. Leluja joilla ei leikitä. Olen tuonut liikaa esimerkiksi hajustamattomia hygieniatuotteita - joita täältä ei saa - koska reissumme lyhenee alkuperäisestä suunnitelmastaan jonkin verran. Turhia tavaroita olemme jo saaneet toimitettua Suomeen vieraiden mukana, sillä Turkin lentoyhtiön kahden laukun politiikka on ollut pelastuksemme. Lähtö tehdään kuuden laukun kera, vajaan kahden vuoden elämä pitää mahtua 120 kiloon.

Asunnoissamme ei ole ollut kenkätelineitä eikä naulakoita, eikä luonnollisesti eteistäkään. Ulko-ovesta tullaan suoraan sohvan viereen. Kaupan pahvilaatikot ovat koko ajan toimittaneet kenkätelineiden virkaa, välillä kyljellään, välillä jokaisella perheenjäsenellä on ollut oma suuri kenkälaatikkonsa, jonne kengät on voinut järjestää mielensä mukaan. Kaksi pientä kuusipiikkistä oven yläreunaan roikkumaan laitettavaa naulakkoa olemme hankkineet. Toisessa on Nupun lakkeja, sateenvarjot ja pyöräilykypärät. Toisessa ovat kamerat, kiikarit ja käsilaukkuja. Silti säilytystila ei riitä, räpylät, snorkkelit, rantamatot ja lelut lojuvat kaupan kestokasseissa lattialla. Kuten eräs tuttavani täällä sanoo, suomalaiset ovat niin ”organised”. Rakastaan eteisiä, jalkakäytäviä, pyöräteitä ja kunnon vaatehuoneita. On kivaa olla niin organised, elämä on silloin tosi helppoa.

Olemme jälleen ensimmäisessä asunnossamme. Täällä on ihanan leppoisaa, Flic en Flacin tunnelma on omaa luokkaansa, kuin olisi koko ajan lomalla, niin iloisia ihmiset ovat. Tänne tullaan rentotutumaan ja viettämään juhlapyhiä ja se tuo oman pirteän tunnelmansa. Päivittäin ajan Nupun koululle edelliseen kotikaupunkiimme ja käyn matkan varrella leipomossa ja kaupassa. Saamme molemmista kaupungeista nyt parhaat puolet.

Tässä asunnossa on katossa hankalasti vaihdettavat siniset lamput. Käytimme muutaman päivän lamppujen etsimiseen, jottei tarvitsisi iltaisin olla kuin katakombissa. Mistään ei löytynyt lamppuja. Siirryimme etsimään vuokraisännän luvalla valaisinta lukuvaloksi, sitäkään ei löytynyt tai löytyi yksi mutta hinta ja laatu eivät kohdanneet. Viimein päädyimme DIY ratkaisuun. Kaupasta ostimme 75 senttiä maksavan lampun kannan, isi yhdisti siihen ylimääräisen jatkojohtomme ja rouva askarteli kakkupapereista ja rautalankakehikosta pitsisen varjostimen ympärille. Nyt saamme sinisen valon sekoitettua keltaisella lisävalolla ja näemme taas lukea olohuoneessa ja keittiön ruokapöydän ääressä. Näppärää!

Kuva viime perjantailta. Hindut juhlivat ganeshan syntymäpäivää kotikaupunkimme rannalla.

Luomusaarella

Yhteisellä lomaviikollamme matkustimme viideksi päiväksi Rodriguesin saarelle, joka sijaitsee Intian valtameressä 600 km Mauritiukselta itä-koilliseen. Lento kestää pienellä 72 paikkaisella potkurikoneella 1,5 tuntia ja kone on molempiin suuntiin aivan täynnä vaikka ei ole huippukausi marraskuusta – maaliskuuhun. Rodriguesin kentälle tulee lentoja vain Mauritiukselta, rakennus on hyvin pieni ja siinä on kaislakatto, joka on avoin ulos. Molempien lentojen puolella on yksi pieni verovapaa myymälä, joissa hinnat on esitetty euroina. Mauritiuslaiset ostavat kunnolla juomia ja hajuvesiä, ehkä hinnat ja valikoima olivat heille sopivia.

Olemme ostaneet matkapaketin, johon kuuluu lennot, kenttäkuljetus ja hotelli puolihoidolla. Se osoittautuu erinomaiseksi valinnaksi, sillä saaren itäpäässä, jossa asumme, ei ole iltaisin auki olevia ravintoloita. Lounaalla syömme paikallisessa mm. Madame La Rosan ravintolassa. Saarella on useita kivoja pikku lounaspaikkoja. Niistä saa aina erinomaista mustekalacurrya, kalaa, taskurapua, possua tai tuoretta mustekalasalaattia. Salaatti on erityinen suosikkini. Se muistuttaa tomaatti-sipulisalaattia, johon on lisätty viipaleina unelmankevyttä mustekalaa ja päällä on viinietikkaa, öljyä ja pippuria. Todella raikasta ja herkulllista! Curryn kanssa tarjoiltiin riisiä, kurpitsamuhennosta, linssejä, achaa ja raastettua chouchousalaattia. Acha on tulista pikkelsiä, joka oli tällä kertaa munakoisosta tehty. Chouchou on vaaleanvihreä kiinteä kasvis, joka muistuttaa kiinteää kurkkua tai kesäkurpitsaa. Sitä syötiin viinietikan kera.

Lounaalla Rouva La Rosan ravintolassa

Hotellimme on Pointe Cottonin niemessä, saaren suurimpiin kuuluva hotelli Cotton Bay, joka on rakennettu ensimmäisenä 25 vuotta sitten. Paikka on valittu sen mukaan, kun on ensimmäisenä päästy valitsemaan. Upea! Hotelli on oikein kelvollinen, kuitenkaan Mauritiuksen hotellien kanssa ylellisyydessä se ei pysty kilpailla. Mutta luksus on täällä toisenlaista! Hotellilta alkaa katkeamaton ketju itärannikon hiekkarantoja ja poukamia. Autolla ei pääse katselemaan hiekkapoukamia, vaan matka on tehtävä jalkaisin. Polku on selkeä ja hyvin merkitty, muutamissa kohdissa joutuu kiipeilemään polvenkorkuisia kiviaskelmia rotkoon ja ylös, muuten reitti on helppokulkuinen. Hotellilta neljäneteen ja hienoimpaan pienen pullon muotoiseen poukamaan La Bouteilleen kestää kävellä 2-3 tuntia. Lähdemme liikkeelle lounaan jälkeen ja ehdimme takaisin juuri ennen pimeää. Upeat maisemat, kristallinkirkasta vettä!

Nupun suosikkipaikka hotellilla

Rodriguesin pikkuruisella asuu vain 40 000 asukasta. Ystävällisempää ja rehellisempää väkeä saa nykyään hakea. Ihania ja kilttejä ihmisiä! Kenelläkään ei ole kiire, siitä seuraa leppoisa ilmapiiri. Turistitkin kävelevät hitaammin kohti lentokonetta Rodriguesilla. Heti kun pääsimme Mauritiuksen kentälle, sama poppoo alkoi heti kiiruhtaa hirmuista tahtia jonottamaan passitarkastusta, jonottamaan laukkua, jonottamaan kyytiä. Rodriguesilla kaikilla on aikaa jutustella. Bensa-aseman setä ehtii autoamme tankatessa opettaa kreolin kielen alkeita. Ujous ja huono englannin kielen taito tuo välillä hassuja tilanteita, esimerkiksi aamukahvia saattaa olla vaikea saada, sillä tarjoilija ei kehtaa sanoa, ettei ymmärtänyt tilausta. Ja kun pyytää uudelleen, hän saattaa vastata vain ”yes” kun ei uskalla kertoa, ettei vieläkään ymmärtänyt. Kiihkeä tunnelma kannatti heittää narikkaan jo tullessa, odottelu on ihan ok, voit katsella maisemia, vihellellä ja rentoutua. Asiat kyllä hoituvat, mutta täällä ei touhoteta hulluna.

Kaikkein kuvatuin pikkupoukama itärannikolla

Vuokrasimme parhaat päivänsä ohittaneen ja kalliin nelivetolava-auton päiväksi, muuta autoa ei ollut saatavilla. Syy pikkuautojen puutteeseen on ehkä erittäin jyrkissä vuoristoteissä ja myös useat sillat on rantateillä rakennettu vain betonisina ylityspaikkoina lähelle maan pintaa. Jos joesta tulee vettä, siltapaikat ovat tietä alempana ja jäävät heti veden alle. Kiersimme koko saaren rantoja pitkin, mittariin tuli alle 70 kilometriä. Kaikkialta näkyy valtava laguuni, jonka keskellä Rodrigues on. Kävimme pääkaupungissa Port Mathurinissa, pikkuruinen kaupunki, tori, satama ja bussiasema vuoren katveessa. Kävimme kilometrin pituisessa luolassa etelärannikolla, jossa varastoidaan nykyään cyclonien aikana satavaa vettä, aiemmin sienne vietiin vuohet yöksi. Väljässä luolassa pystyy kävelemään oppaan johdolla 600 m matkan ja ihastella lamppujen valossa tippukivien muotoja, näimme mm. linnan, kuninkaan, kuningattaren ja lapsen sekä muffinssin. En ole luolaihmisiä, mutta tämä oli pisin luonnollinen luola, jossa olen koskaan käynyt.

Vaikeaa ottaa kuvaa johon ei osu vuohia mukaan

Rodriguesilla on paljon kanoja, vuohia ja lampaita vapaina. Lehmiä ja possuja narun päässä. Joka toisessa talossa on mehiläispesä ja hunajamyyntipöytä talon edustalla. Kaikki ruoka saarella on lähiruokaa ja luomuruokaa. Ihmisille tämä on luonnollinen asiain tila, eikä kukaan ymmärrä mainostaa ruokansa puhtautta tai luonnollisuutta. En kertaakaan näe missään sanaa luomu, mutta sitä kaikki on! Ruoka on erittäin selkeää ja herkullista. Hunaja on ihaninta nektaria mitä olen koskaan maistanut, voimakasta ja juoksevaa.

Toivon kovasti, että ehtisimme vielä toistekin matkustaa tälle aidolle ja oikealle paratiisisaarelle!

Maisema on karumpi kuin Mauritiuksella,, eikä täällä ole sokeriruokopeltoja

Kotiruokaa * osa III *

Suurin osa ruuista valmistetaan kotona, myös Nupun koululounas. Riisin kanssa syötävistä ruuista suosikkejamme ovat sushikulho, briani ja vahapapu-paneer kastike. Paistan itse usein rotileipiä myskikurpitsakeiton seuraksi. Grilliin laitamme lampaankyljyksiä, kasvisnyyttejä tai rapuvartaita, joskus lammasmakkaraa. Pizza on täällä juuston vuoksi hyvin kallista, joten teen itse pizzaa melkeinpä viikoittain. Kasvistäytteet pizzassa ovat suosituimmat, Nuppu haluaa joskus ranskalaista salamia, Dodo herkuttelee ravunpyrstöillä. Hernekeiton sijaan syömme linssikeittoa mustista linsseistä valmistettuna. Joka aamu juomme smoothien, jossa on kotipihan minibanaania, passionia ja muita hedelmiä sekä kauraa ja pellavaa. Satokauden ulkopuolella olen joskus löytänyt kaupasta pakastettuja pensasmustikoita, se oli juhlava aamun aloitus. Sitten kun banaanit loppuvat, palaamme jälleen tuttuun ja niin ihanaan kaurapuuroon aamiaisella.

Mitä vielä puuttuu luettelosta? - Spagettia tomaattikastikkeella ja munakoisosta valmistettua melanzanea, jos haluamme oikein mässäillä mozzarellalla. Tuorenuudelit wokissa kasvisten ja inkiväärin kera. Kesällä teimme kotona muutaman kerran lasagnea ja lammashampurilaisia. Kalaa ostamme silloin tällöin, edullista tuoretta tonnikalaa saa aina. Kuukalaa saa pakasteena ja se on yllättävän mainio grillissä. Tuoreita yrttinippuja myydään supermarketeissa ja suomalaisiin ruukkuyrtteihin tottunutta tässä asiassa hemmotellaan. Yrttejä nipuissa on reilusti ja hinta on vain 20-30 senttiä. Ostan aina tuoretta korianteria, joka säilyy jääkapissa rasiaan valmiiksi pestynä muutaman päivän. Toinen suosikkimauste on sitruuna. Sitruunat ovat mehukkaita ja niitä saa ympäri vuoden verkkopusseissa ja irtomyynnistä.

Patonki alkaa usein kyllästyttää. Pelastuksena on tietysti tottuminen elämään ilman ruista. Hieman vaihtelua saamme myös grahamleipää vastaavasta paahtoleivästä. Oikeasti leipä on vehnää, jossa on mukana leseitä ja hieman täysjyväviljaa. Sitten vaihtoehtona on itse leipominen. Pataleipä kaurahiuteleilla tai sämpylät täysjyväjauhoista ovat tuoreina herkullisia. Nyt talvella on voinut leipoa, kun uunin kuumentaminen ei ole tehnyt kotia vielä tappavamman kuumaksi. Kesällä uunia ei tee mieli käyttää ja silloin paistoin liedellä usein täysjyvästä tehtyjä rotileipiä. Taikina säilyy jääkaapissa pari päivää ja leipä syödään tuoreeltaan. Etukäteen paistettuja leipiä ei kannata tehdä, edellispäivän leivät eivät enää tee kauppaansa.

Mikä on muuttunut?

Ruokalistallamme naudanliha, kana ja makkara on korvautunut lähes kokonaan kurpitsalla, munakoisolla, pavuilla, linsseillä ja kikherneillä. Lammasta syömme kerran kuukaudessa, kalaa, mustekalaa ja äyriäisiä pari kolme kertaa viikossa. Lounasleipiin laitamme paistettua munaa, tonnikalaa tai avocadoa. Leivon kakkuja ja piirakoita joka viikko, sillä leivonnaiset täällä ovat melko kuivahkoja. Herkkuja ovat hedelmät, suklaakakku, jugurttitäytteinen piiras ja eräs Lunchbar. Täällä olleet vieraamme tietävät tuon riisi ja toffeetäytteisen suklaapatukan! Se pelastaa monet kiperät tilanteet, kun vaellusretkellä energia meinaa loppua!

Jatkuu... viimeisenä ruokajuttuna pääsemme ravintolaan

Lounasruokana nuudelia, kaalia, porkkanaa ja papuja

Katuruokaa! * Osa II *

Katuruoka on hyvää! Ihmiset myyvät itse tekemiään palleroita tai suolaisia munkkeja kadulla pienistä lasilaatikoista. Joskus myyntilaatikko on mopon takatelineellä ja lasin läpi näkee houkuttelevat upporasvassa paistetut herkut. Kannattaa ehdottomasti ostaa ja maistaa! Reilulla eurolla (50 rupialla) saa roiman pussillisen friteerattuja munakoiso- tai perunaviipaleita, jopa eilistä leipää friteerataan. Mukana on gateau munkkeja, joissa taikinapallon sisällä on usein perunaa ja kevätsipulia tai mustekalaa tai juustoa ja kasvissekoitusta. Tai sitten hieman kalliimpia ovat samousat, usein täytteenä on perunamuusia tai kalaa. Kolme samousaa maksaa tuon saman viisikymppiä. Erilliseen pussiin saa chili- tai korianterikastiketta, joihin herkkuja dipataan.

Tästä annoksesta tuli viisi mahaa täyteen!

Ranta- ja katukojuista saa rullalle taitettavia roti-leipiä erilaisilla täytteillä, mukaan tulee tamarindia ja chiliä. Me otamme aina vegetäytteen, kurpitsaa, pinaattia ja vahapapuja. Paras rotikoju Mauritiuksella on Flic en Flacin rannalla Aka. Jos haluat syödä kojun vieressä muurilla istuen, saat pinosta muovilautasen, jolta roti syödään ja lautanen palautetaan pinoon. Tai sitten voit pyytää to go. Saat rotin paperiin käärittynä pussissa. Kasvisroti maksaa 20 rupiaa eli 50 senttiä ja se on oikein hyvä pieni lounas. Muina täytteinä on kalaa, kanaa ja lammasta, hinta nousee täytteen mukaan, kallein on hieman alle euron.

Kuuma kasvisroti on hyvää!

Toinen erityisen herkullinen rantaruoka on boule eli keitto, jossa kasvisliemen täytteeksi valitaan itselle mieleisiä inkiväärilammas-, kala-, kana- nuudeli- tai tofupyöryköitä. Liemeen lisätään tamarindia, chiliä ja kevätsipulia. Herkullista ja melko täräyttävää jos chiliä lorauttaa reilusti. Koskaan ei voi tietää miten vahvaa chilikastike tänään on ja itseään saa syyttää, jos suu palaa.

Paikallisten ihmisten ehkä kaksi suosituinta lounasruokaa ovat täytetty patonki ja paistetut nuudelit. Toki paistettu kana maistuu joka puolella ja sitä tullaan grillaamaan ja myymään kadunvarteen illalla kuuden maissa. Mutta patonkia ja nuudelia syödään nimenomaan lounaalla. Patongin täyte on usein meikäläisittäin melko kuivaa. Jos älyää pyytää majoneesia ja chiliä, syöminen helpottuu. Supermarkettien kahvilat myyvät oikein hyviä täytettyjä patonkeja pari euroa kappale. Täytteen voi valita intialaisittain valmistetuista kastikkeista, vindalaye- ja currymustekalaa, kanaa, nautaa ja lammasta. Myös vain sipulin kanssa paistettua kanaa ja lihaa saa, mutta sitä en suosittele elleivät intialaiset mausteet sovi tai maistu. Nuudelit paistetaan aina kaali-porkkanaraasteen ja kanan kera. Päälle tulee vielä kevätsipulia ja ohuiksi viipaleiksi suikaloitu paistettu kananmuna. Oikein täyttävä ateria, sillä annokset ovat valtavan suuria.

Rantanuudelit ja perunasamousat

Jatkuu…