Nuukailua

Matkan pää lähestyy, muutama kuukausi enää jäljellä. Elämänasenne matkalaukkujen kanssa matkaavalla täytyy olla kohdallaan. Mitään sisustamista tai matkamuistojen shoppailua ei voi paljoa harrastaa. Tavaraa tuntuu silti olevan liikaa. Myös turhia ja vääriä tavaroita on tuotu mukana tänne Suomesta. Liian paksuja vaatteita, kuumia kenkiä, sukkia. Leluja joilla ei leikitä. Olen tuonut liikaa esimerkiksi hajustamattomia hygieniatuotteita - joita täältä ei saa - koska reissumme lyhenee alkuperäisestä suunnitelmastaan jonkin verran. Turhia tavaroita olemme jo saaneet toimitettua Suomeen vieraiden mukana, sillä Turkin lentoyhtiön kahden laukun politiikka on ollut pelastuksemme. Lähtö tehdään kuuden laukun kera, vajaan kahden vuoden elämä pitää mahtua 120 kiloon.

Asunnoissamme ei ole ollut kenkätelineitä eikä naulakoita, eikä luonnollisesti eteistäkään. Ulko-ovesta tullaan suoraan sohvan viereen. Kaupan pahvilaatikot ovat koko ajan toimittaneet kenkätelineiden virkaa, välillä kyljellään, välillä jokaisella perheenjäsenellä on ollut oma suuri kenkälaatikkonsa, jonne kengät on voinut järjestää mielensä mukaan. Kaksi pientä kuusipiikkistä oven yläreunaan roikkumaan laitettavaa naulakkoa olemme hankkineet. Toisessa on Nupun lakkeja, sateenvarjot ja pyöräilykypärät. Toisessa ovat kamerat, kiikarit ja käsilaukkuja. Silti säilytystila ei riitä, räpylät, snorkkelit, rantamatot ja lelut lojuvat kaupan kestokasseissa lattialla. Kuten eräs tuttavani täällä sanoo, suomalaiset ovat niin ”organised”. Rakastaan eteisiä, jalkakäytäviä, pyöräteitä ja kunnon vaatehuoneita. On kivaa olla niin organised, elämä on silloin tosi helppoa.

Olemme jälleen ensimmäisessä asunnossamme. Täällä on ihanan leppoisaa, Flic en Flacin tunnelma on omaa luokkaansa, kuin olisi koko ajan lomalla, niin iloisia ihmiset ovat. Tänne tullaan rentotutumaan ja viettämään juhlapyhiä ja se tuo oman pirteän tunnelmansa. Päivittäin ajan Nupun koululle edelliseen kotikaupunkiimme ja käyn matkan varrella leipomossa ja kaupassa. Saamme molemmista kaupungeista nyt parhaat puolet.

Tässä asunnossa on katossa hankalasti vaihdettavat siniset lamput. Käytimme muutaman päivän lamppujen etsimiseen, jottei tarvitsisi iltaisin olla kuin katakombissa. Mistään ei löytynyt lamppuja. Siirryimme etsimään vuokraisännän luvalla valaisinta lukuvaloksi, sitäkään ei löytynyt tai löytyi yksi mutta hinta ja laatu eivät kohdanneet. Viimein päädyimme DIY ratkaisuun. Kaupasta ostimme 75 senttiä maksavan lampun kannan, isi yhdisti siihen ylimääräisen jatkojohtomme ja rouva askarteli kakkupapereista ja rautalankakehikosta pitsisen varjostimen ympärille. Nyt saamme sinisen valon sekoitettua keltaisella lisävalolla ja näemme taas lukea olohuoneessa ja keittiön ruokapöydän ääressä. Näppärää!

Kuva viime perjantailta. Hindut juhlivat ganeshan syntymäpäivää kotikaupunkimme rannalla.