Sähkökatkoksia, sateita, tulvia ja maanjäristys

Kesä on vihreyttä, kosteutta, kukkia, uusien kotigekkojen syntymistä ja vanhojen kuolemaa seinillä riippuen. Sateita on saatu lähes joka päivä useamman viikon ajan. Ensimmäiset sateet tulivat joulun välipäivinä ja siitä saakka useimmiten iltapäivät ovat olleet hyvin sateisia. Rankkasateet kostuttavat talon seinät, mutta antavat myös potkua pihalla kasvaville banaaneille ja passionhedelmille. Lämmintä riittää uupumukseen saakka, 34 astetta varjossa. Aurinkoon ei tee mieli mennä. Hyttyset rakastavat kesää. Aamulla kello 6-7 ei ole hyttysiä, mutta sitten ne huomaavat hengityksesi ja rientävät iloisina paikalle. Äänettöminä. Mikä on sinänsä hyvä, se suomalaisten hyttysten ininä on hyvin hermostuttavaa. Nämä pienet nopeat hyttyset tykkäävät maistelusta, viisi-kuusi pistoa on perusjuttu yhdelle hyttyselle. Ja kyllä kutittaa!

Kun päätimme lähteä Mauritiukselle, tarkistimme ensimmäisenä, onko täällä maanjäristyksiä, tulivuoria tai pyörremyrskyjä. Ilmatieteen laitoksen nettisivulla on oma kohtansa tsunamille, se hieman epäilytti. Mauritius sijaitseen mannerlaatan keskellä, joten maanjäristyksiä ei pitäisi olla. ***Tadaa!*** On sittenkin. Viime yönä kello 23:25 sattui maanjäristys alle 100 km päässä meistä merellä Mauritiuksen ja Reunioinin saarten välissä. Voimakkuudeltaan 4 magnitudia. Emme huomanneet mitään, nukuimme tuohon aikaan. Varoituksessa kerrottiin, ettei tuon kokoluokan järistys aiheuta tsunamia ja tilannetta seurataan tiiviisti.

Sähkötyöt kadulla jatkuvat. Asukasinformaatio hoituu siten, että istun terassilla tekemässä työtäni ja näen kuorma-auton lavallisen sinisiin haalareihin pukeutuneita miehiä saapuvan paikalle. Sitten sähkö ja netti katkeavat. Hymyillään puolin ja toisin. Miehet huutelevat kreoliksi: ”Madame onko tuo kadulle pysäköity auto teidän?” ”Non.”  Hetken mietin kysynkö milloin työ valmistuu, mutta yhteistä kieltä ei ole ja kuulenhan minä kun tuuletin ja jääkaappi jälleen käynnistyvät. Portin kunnostajan piti tulla tänä aamuna kello 8, kello on nyt 10:30 eikä työn tekijää näy. No, eipä olisi sähköäkään. Portin korjaamisesta täytyy sanoa niin kuin Afrikassa on tavallista: ”Uskoo kun näkee.” Odottamiseen ei kannata laittaa energiaa.

Haaveilemme viikonlopusta viiden tähden hotellissa. All-inclusive ruuat ja viileät juomat, jäitä, generaattori, a/c, siivous, vihreät nurmet, plumeriapuut, surffilaudat ja lasipohjakanootit. Tunnelma viiden tähden hotellissa on kuin jostakin toisesta todellisuudesta, paratiisi paratiisissa. Jollakin ajatuksella sitä pitää jaksaa tämä kesä loppuun!

Koiran vuosi on alkanut. Kuva Port Louisista uuden vuoden juhlakulkueesta parin viikon takaa.

Pitääkö aina ensin sattua jotain?

Pitääkö aina ensin sattua jotain, ennen kuin pielessä olevat asiat korjataan? Vastaus on: pitää sattua. Paratiisissa on varjoja. Ainakin muutamaan varjoon olemme nyt joutuneet. Toinen pilvi oli äkillinen ja yllättävä, toinen oli pikkuinen hattara.

Kun muutimme asumaan tähän taloon, keskustelimme vuokranantajan kanssa asioista, jotka pitäisi korjata heti alkuun. Keskustelimme myös portista. Portti on noin kuusi metriä leveä, kaksi metriä korkea ja se kulkee kahdella pyörällä matalaa kiskoa pitkin. Portin kehikko on paksua metallia, laudat ovat painavaa muovin ja puun seosta ja keskellä porttia on avattava ovi. Portti painaa arviolta 150 – 200 kiloa. Maa talomme ympärillä on painunut. Välillä porttia on hyvin raskasta liikutella, sähköllä toimiva systeemi on maan liikkumisen takia aikaa sitten rikkoutunut. Monia pieniä juttuja portin toiminnassa on pielessä, kuin yksittäisiä reikiä emmentaljuuston paloissa. Kisko on mutkalla, hammasratas liian korkealla, hammastettu kisko osittain irti, alkuperäiset laudat korvattu painavilla, yläreunaa tukevat rullat asennettu osittain liian ylös, kiskon ympärille on pakkautunut korallisoraa ja multaa.

 
Isi vei Nupun autolla kouluun perjantaina aamulla, portti jäi auki vientimatkan ajaksi. Isi tuli kotiin, peruutti pihaan aikomuksenaan vaihtaa nopeasti vaatteet työpäivää varten. Isi veti porttia ja noin kolmekymmentä senttiä ennen kuin portti olisi kokonaan sulkeutunut hammasratas nosti pyörän liian korkealle, takimmainen pyörä putosi pois kiskolta, yläreunan rullat eivät enää antaneet tukea ja portti lähti kaatumaan sisään päin. Isi koetti ensin tukea käsillä porttia pystyyn mutta painoa oli aivan liikaa. Juustoviipaleiden kaikki reiät osuivat samalle kohtaa ja onnettomuus pääsi tapahtumaan.

Portin vieressä kasvavat banaanit hidastivat painavan portin kaatumista ehkä sekunnin tai kaksi. Tilaa oli sivusuunnassa puoli metriä. Isi hyppäsi päistikkaa takaperin taaksepäin ja veti polvet koukkuun. Pää osui maahan suuren kivenlohkareen ja kookospalmun väliin, mutta kahden metrin hyppy taakse onnistui. Olkapää, sääri, käsivarsi ja lantio kolahtivat maahan. Piha on tuolla kohtaa betoninen kansi, jonka päällä on kerros korallisoraa. Minä näin sisältä auton ja kumoon kaatuvat banaanipuut. Juoksin ulos ja siellä isi makasi maassa. Ravistin varovasti isin olkapäätä ja herättelin häntä, meni 10 – 15 sekuntia ennen kuin hän reagoi ääneeni. Jalkojen ja maassa pitkällään makaavan portin kulman välissä oli kaksi senttiä tilaa, sama kaksi senttiä oli tilaa automme puskuriin. 

Naapurissa asuvat veljekset olivat nähneet tapauksen ja nousivat autostaan sen näköiseinä, että odottivat kuolleen miehen tai ainakin vakavasti loukkaantuneen makaavan portin alla. Naapurit jäivät auttamaan ja järjestivät nostoapua. Talomme omistaja oli työssä eikä vastannut puhelimeen. Neljä miestä nosti portin takaisin ylös ja isi hääräsi mukana adrenaliinin voimalla. Työhön menosta ei tullut mitään. Puutarhapoika kiteytti asian huumorin voimalla: ”Huomenna on lotto. Kannattaa pelata, kun olet tuollainen onnenpekka, varmasti voitat!” 

Onnenpekka ja Dodo ihmettelivät koko päivän voiko tällaista onnenpotkua ollakaan? -Olen elossa. -En ole sairaalassa. -En ole leski. -Jalkani ovat ehjät. -Se olisin voinut olla minä. Lauantaiaamuna Nuppu ehdotti, että tehdään isille aamiainen sänkyyn koska on niin ihanaa, ettei isi kuollut. Nuppu askarteli paahtoleipään työnnettävän tikun, johon kiinnitettyyn sydämeen hän kirjoitti ”I love you”. Mieleenpainuva aamiainen.

Huomenna porttia tullaan korjaamaan. Siihen asennetaan kaatumisen estävä tanko sekä rikkoutuneet hammaskisko ja -ratas poistetaan.

Ai niin se pikku hattara. Viime viikkoina katumme sähköpylväitä on uusittu. Eilinen sunnuntai-illan ukkonen osoitti, että asennustyö ei ollut mennyt ihan nappiin. Ukkonen oli ihan päällämme puoli tuntia ja salamat leiskuivat puoleen yöhön saakka kauempana merellä. Kolmesta vaiheesta yksi petti ja koska usealla asukkaalla tulee taloon vain yksi vaihe, joka kolmas talo oli ilman sähköä, myös me. Sähkökatko alkoi yllättäen ja kesti 20 tuntia. Generaattorit huusivat, niillä joilla sellainen oli. Meillä ei. Pakasteet pehmenivät ja pää pehmeni yön tunteina ilman ilmastointia, nettiä, valoa tai vettä. Vesipumppu toimi sähköllä, joten ei vettä, ei vessan vetämistä. Jos olisi ollut netti, olisin ostanut paluuliput Suomeen saman tien, niin paljon alkoi harmittamaan tämä koko soppa perjantaista lähtien. Asentajat tulivat paikalle vasta aamulla klo 11 ja korjasivat vian alle tunnissa. Sähköyhtiön puhelinpalvelu toimii kyllä 24 h vuorokaudessa, mutta korjaustyöt ilmeisesti eivät, ainakaan tällä kertaa.

Onnenpekka odottelee lisää nostajia paikalle

Ihania vieraita

Kolme viikkoa meni kuin siivillä ihanien vieraiden kanssa. Nupun aikuiset sisarukset olivat meillä ja tässä kuvia tuolta ajalta. Kiertelimme saarta lähes kaiken vapaa-aikamme ja näimme monia meille uusia paikkoja.

Maheburgissa saaren itärannikolla

Lentäviä kettuja saaren itärannikon luonnonsuojelualueella

Tulipuu makuuhuoneemme ulkopuolella kukkii tammikuussa

Tamarinin ranta oli surullinen näky cyclonin jälkeen

Auringonlaskua katselemassa 

Temppeliretki pyhälle järvelle, josta on kuulemma maanalainen yhteys Ganges-jokeen

Isi ja vähän isompi jumala

Ile aux Cerf paratiisisaari. Vesi oli niin lämmintä, että olisin voinut nukkua siellä.

Hillittömän kuuma patikointipäivä Le Mornen 555m huipulle

Jyrkänne meren yllä. Tyrskyt saavat veden valumaan hitaasti kalliota pitkin, siitä nimi itkevä kivi.

Vielä on kesää jäljellä

Joskus paikalliset ihmiset saattavat sanoa: ”I hate the summer!”. On liian kuuma tehdä mitään. Vielä noin puolitoista kuukautta pitäisi jaksaa, sitten alkaa helpottaa. Toki viime vuonna myös huhtikuu oli vielä hyvin kuuma, joten siinä tapauksessa tätä kestää vappuun asti. Voi meitä, antakaa armoa!

Tervehdin ilolla sateisia päiviä. Rakastan tuulisia ja pilvisiä päiviä, silloin lämpötila varjossa saattaa laskea 30 asteeseen. Cyclonin aikana oltiin jopa 27 asteessa, se oli jo luksusta. Pahin pätsi on tyyni, pilvetön ja aurinkoinen päivä, silloin varjossa on 34 astetta.  UV-indeksi on hyvin korkea, pakko sanoa kuin Spinal Tap -elokuvassa: ”This goes to eleven.” Asumme suolanvalmistusaltaiden lähellä. Se jo kertoo paikan luonteen, Mauritiuksen kuumin kaupunki.

Seuraavaksi luettelen selviämiskeinoja: osta tuulettimia. Pöytätuuletin on kätevä yöllä, se antaa apua ilmastointilaitteen viileän ilman levittämiseen. Korkeampi jalustatuuletin on hyvä terassilla, se heiluttaa päätään laajalla alueella ja häätää myös hyttysiä. Osta metallipinnoitettu sateenvarjo, se heijastaa auringon säteet poispäin ja varjon alla on jopa kohtuullista kävellä. Käy suihkussa tai uimassa tunnin välein, älä kuvaa ihoa. Pidä märkiä uikkareita tai pue vaatteet märkään ihoon. Nuppu tykkää märistä sukista, märkää hattua en olekaan vielä kokeillut… 

Kun heräät yöllä kuumuuteen käy uimassa tai suihkussa, laita peitoksi märkä pyyhe. Älä käytä kuivaa yöpukua. Ilmastointilaitteen sopiva lämpötila jakaa mielipiteitä, olemme päätyneet 27 asteeseen. Älä käytä muuta materiaalia vaatteissa kuin pellavaa tai viskoosia. Ehkä oikein ohut puuvillakin käy hätätapauksessa. Polyester on pahin hiostaja.

Aurinkovoiteet ja hyttysvoiteet tekevät hiostavan kalvon iholle, se on vain pakko kestää. Mieluiten ole varjossa. Ui pitkähihainen paita päälläsi. Voit käyttää uidessa aurinkolaseja ja hattua, ole huoleti hölmön näköinen. Juo vettä! Koko ajan, juo vettä. Tee tai kahvi vie sinut auttamattomasti suihkuun. Viileä lounasruoka on oikein hyvä, kuumemman ruoan voi syödä päivällisellä klo 19 kun aurinko on jo laskenut.

Miksei sitten voisi olla koko ajan ilmastoidussa huoneessa? Ilmastointi saa kurkun kipeäksi ja käheäksi ja nenän vuotamaan. Auton ilmastointi saa isin niskan särkemään. Mauritiuksella saamieni tietojen mukaan sähkö tuotetaan dieselöljyllä ja sähkö on todella kallista. Laskimme, että yhden makuuhuoneen ilmastoinnin pitäminen päällä koko ajan maksaa kuukaudessa 7500 rupiaa eli 192 euroa. Tuohon ei palkka riitä! Olemme keksineet käyttää ilmastointilaitteen kuivatusohjelmaa, se saa huoneen tuntumaan viileältä ja lämpötila laskee 27 asteeseen ja energiaa kuluu vain kolmasosa.

Seuraavaa kirjoittamisen aihe voisi olla: "Miksei Mauritus tuota sähköä aurinko- tai tuulienergiana?"

Ihana Rempart-vuori, nuori sokeriruokopelto ja kumpupilvet - näistä on upea maisema tehty