Pitääkö aina ensin sattua jotain?

Pitääkö aina ensin sattua jotain, ennen kuin pielessä olevat asiat korjataan? Vastaus on: pitää sattua. Paratiisissa on varjoja. Ainakin muutamaan varjoon olemme nyt joutuneet. Toinen pilvi oli äkillinen ja yllättävä, toinen oli pikkuinen hattara.

Kun muutimme asumaan tähän taloon, keskustelimme vuokranantajan kanssa asioista, jotka pitäisi korjata heti alkuun. Keskustelimme myös portista. Portti on noin kuusi metriä leveä, kaksi metriä korkea ja se kulkee kahdella pyörällä matalaa kiskoa pitkin. Portin kehikko on paksua metallia, laudat ovat painavaa muovin ja puun seosta ja keskellä porttia on avattava ovi. Portti painaa arviolta 150 – 200 kiloa. Maa talomme ympärillä on painunut. Välillä porttia on hyvin raskasta liikutella, sähköllä toimiva systeemi on maan liikkumisen takia aikaa sitten rikkoutunut. Monia pieniä juttuja portin toiminnassa on pielessä, kuin yksittäisiä reikiä emmentaljuuston paloissa. Kisko on mutkalla, hammasratas liian korkealla, hammastettu kisko osittain irti, alkuperäiset laudat korvattu painavilla, yläreunaa tukevat rullat asennettu osittain liian ylös, kiskon ympärille on pakkautunut korallisoraa ja multaa.

 
Isi vei Nupun autolla kouluun perjantaina aamulla, portti jäi auki vientimatkan ajaksi. Isi tuli kotiin, peruutti pihaan aikomuksenaan vaihtaa nopeasti vaatteet työpäivää varten. Isi veti porttia ja noin kolmekymmentä senttiä ennen kuin portti olisi kokonaan sulkeutunut hammasratas nosti pyörän liian korkealle, takimmainen pyörä putosi pois kiskolta, yläreunan rullat eivät enää antaneet tukea ja portti lähti kaatumaan sisään päin. Isi koetti ensin tukea käsillä porttia pystyyn mutta painoa oli aivan liikaa. Juustoviipaleiden kaikki reiät osuivat samalle kohtaa ja onnettomuus pääsi tapahtumaan.

Portin vieressä kasvavat banaanit hidastivat painavan portin kaatumista ehkä sekunnin tai kaksi. Tilaa oli sivusuunnassa puoli metriä. Isi hyppäsi päistikkaa takaperin taaksepäin ja veti polvet koukkuun. Pää osui maahan suuren kivenlohkareen ja kookospalmun väliin, mutta kahden metrin hyppy taakse onnistui. Olkapää, sääri, käsivarsi ja lantio kolahtivat maahan. Piha on tuolla kohtaa betoninen kansi, jonka päällä on kerros korallisoraa. Minä näin sisältä auton ja kumoon kaatuvat banaanipuut. Juoksin ulos ja siellä isi makasi maassa. Ravistin varovasti isin olkapäätä ja herättelin häntä, meni 10 – 15 sekuntia ennen kuin hän reagoi ääneeni. Jalkojen ja maassa pitkällään makaavan portin kulman välissä oli kaksi senttiä tilaa, sama kaksi senttiä oli tilaa automme puskuriin. 

Naapurissa asuvat veljekset olivat nähneet tapauksen ja nousivat autostaan sen näköiseinä, että odottivat kuolleen miehen tai ainakin vakavasti loukkaantuneen makaavan portin alla. Naapurit jäivät auttamaan ja järjestivät nostoapua. Talomme omistaja oli työssä eikä vastannut puhelimeen. Neljä miestä nosti portin takaisin ylös ja isi hääräsi mukana adrenaliinin voimalla. Työhön menosta ei tullut mitään. Puutarhapoika kiteytti asian huumorin voimalla: ”Huomenna on lotto. Kannattaa pelata, kun olet tuollainen onnenpekka, varmasti voitat!” 

Onnenpekka ja Dodo ihmettelivät koko päivän voiko tällaista onnenpotkua ollakaan? -Olen elossa. -En ole sairaalassa. -En ole leski. -Jalkani ovat ehjät. -Se olisin voinut olla minä. Lauantaiaamuna Nuppu ehdotti, että tehdään isille aamiainen sänkyyn koska on niin ihanaa, ettei isi kuollut. Nuppu askarteli paahtoleipään työnnettävän tikun, johon kiinnitettyyn sydämeen hän kirjoitti ”I love you”. Mieleenpainuva aamiainen.

Huomenna porttia tullaan korjaamaan. Siihen asennetaan kaatumisen estävä tanko sekä rikkoutuneet hammaskisko ja -ratas poistetaan.

Ai niin se pikku hattara. Viime viikkoina katumme sähköpylväitä on uusittu. Eilinen sunnuntai-illan ukkonen osoitti, että asennustyö ei ollut mennyt ihan nappiin. Ukkonen oli ihan päällämme puoli tuntia ja salamat leiskuivat puoleen yöhön saakka kauempana merellä. Kolmesta vaiheesta yksi petti ja koska usealla asukkaalla tulee taloon vain yksi vaihe, joka kolmas talo oli ilman sähköä, myös me. Sähkökatko alkoi yllättäen ja kesti 20 tuntia. Generaattorit huusivat, niillä joilla sellainen oli. Meillä ei. Pakasteet pehmenivät ja pää pehmeni yön tunteina ilman ilmastointia, nettiä, valoa tai vettä. Vesipumppu toimi sähköllä, joten ei vettä, ei vessan vetämistä. Jos olisi ollut netti, olisin ostanut paluuliput Suomeen saman tien, niin paljon alkoi harmittamaan tämä koko soppa perjantaista lähtien. Asentajat tulivat paikalle vasta aamulla klo 11 ja korjasivat vian alle tunnissa. Sähköyhtiön puhelinpalvelu toimii kyllä 24 h vuorokaudessa, mutta korjaustyöt ilmeisesti eivät, ainakaan tällä kertaa.

Onnenpekka odottelee lisää nostajia paikalle