Matkan pää
lähestyy, muutama kuukausi enää jäljellä. Elämänasenne matkalaukkujen kanssa
matkaavalla täytyy olla kohdallaan. Mitään sisustamista tai matkamuistojen
shoppailua ei voi paljoa harrastaa. Tavaraa tuntuu silti olevan liikaa. Myös
turhia ja vääriä tavaroita on tuotu mukana tänne Suomesta. Liian paksuja
vaatteita, kuumia kenkiä, sukkia. Leluja joilla ei leikitä. Olen tuonut liikaa
esimerkiksi hajustamattomia hygieniatuotteita - joita täältä ei saa - koska reissumme
lyhenee alkuperäisestä suunnitelmastaan jonkin verran. Turhia tavaroita olemme
jo saaneet toimitettua Suomeen vieraiden mukana, sillä Turkin lentoyhtiön
kahden laukun politiikka on ollut pelastuksemme. Lähtö tehdään kuuden laukun
kera, vajaan kahden vuoden elämä pitää mahtua 120 kiloon.
Asunnoissamme
ei ole ollut kenkätelineitä eikä naulakoita, eikä luonnollisesti eteistäkään.
Ulko-ovesta tullaan suoraan sohvan viereen. Kaupan pahvilaatikot ovat koko ajan
toimittaneet kenkätelineiden virkaa, välillä kyljellään, välillä jokaisella perheenjäsenellä
on ollut oma suuri kenkälaatikkonsa, jonne kengät on voinut järjestää mielensä
mukaan. Kaksi pientä kuusipiikkistä oven yläreunaan roikkumaan laitettavaa
naulakkoa olemme hankkineet. Toisessa on Nupun lakkeja, sateenvarjot ja pyöräilykypärät.
Toisessa ovat kamerat, kiikarit ja käsilaukkuja. Silti säilytystila ei riitä,
räpylät, snorkkelit, rantamatot ja lelut lojuvat kaupan kestokasseissa
lattialla. Kuten eräs tuttavani täällä sanoo, suomalaiset ovat niin ”organised”.
Rakastaan eteisiä, jalkakäytäviä, pyöräteitä ja kunnon vaatehuoneita. On kivaa olla niin organised, elämä on silloin tosi helppoa.
Olemme
jälleen ensimmäisessä asunnossamme. Täällä on ihanan leppoisaa, Flic en Flacin
tunnelma on omaa luokkaansa, kuin olisi koko ajan lomalla, niin iloisia ihmiset
ovat. Tänne tullaan rentotutumaan ja viettämään juhlapyhiä ja se tuo oman
pirteän tunnelmansa. Päivittäin ajan Nupun koululle edelliseen kotikaupunkiimme
ja käyn matkan varrella leipomossa ja kaupassa. Saamme molemmista kaupungeista
nyt parhaat puolet.
Tässä
asunnossa on katossa hankalasti vaihdettavat siniset lamput. Käytimme muutaman
päivän lamppujen etsimiseen, jottei tarvitsisi iltaisin olla kuin katakombissa.
Mistään ei löytynyt lamppuja. Siirryimme etsimään vuokraisännän luvalla valaisinta
lukuvaloksi, sitäkään ei löytynyt tai löytyi yksi mutta hinta ja laatu eivät
kohdanneet. Viimein päädyimme DIY ratkaisuun. Kaupasta ostimme 75 senttiä
maksavan lampun kannan, isi yhdisti siihen ylimääräisen jatkojohtomme ja rouva
askarteli kakkupapereista ja rautalankakehikosta pitsisen varjostimen ympärille.
Nyt saamme sinisen valon sekoitettua keltaisella lisävalolla ja näemme taas
lukea olohuoneessa ja keittiön ruokapöydän ääressä. Näppärää!
 |
| Kuva viime perjantailta. Hindut juhlivat ganeshan syntymäpäivää kotikaupunkimme rannalla. |
