Meillä on
vieraita. Ihana hengähdys viideksi viikoksi arkiseen elämään. Nupun isosisko ja
poikaystävä tulivat viikko sitten. Jälleen näemme Mauritiuksen raikkain silmin
ja saamme itsekin olla vähän turisteja ja lomailla iltaisin ja viikonloppuina.
Olemme jo käyneet katsomassa hiekkarantoja, ajelemassa itärannikon rantatiellä,
suurella vesiputouksella ja ihastelemassa maailman ainoaa kokonaisena
säilynyttä dodon luurankoa Mahebourgin historiallisessa museossa. Tästä
vierailusta tulee yllättävän erilainen kuin isoimman siskon ja veljen vierailu
tammi-helmikuussa oli. Jo pelkästään sää vaikuttaa paljon siihen missä
nähtävyyksissä on ylipäätään mahdollista käydä. Tai millaisille retkille jaksaa
lähteä. Kesän ja cyclonikauden läkähdyttävä kuumuus ja suuret sateet
vaikuttavat uskomattoman paljon. Nyt sää on kuivempi, sateita saadaan enintään
kerran viikossa ja sademäärä on hyvin pieni. Metsät ja retkipolut eivät ole
enää mutavyöryn tai -vellin peitossa. Lämpötila +27 tai +28 astetta, merivesi +26, vuoden parhaat kelit! Nuppu on
innoissaan ja isosisko saa venyä joka suuntaan. Onkin ollut kova ikävä!
 |
| Siskokset ja poikaystävä uintireissulla |
Kolme kuukautta
jäljellä talon vuokrasopimuksesta. Omistajan kanssa käydyt neuvottelut eivät
johtaneet molempia tyydyttävään lopputulokseen. Nykyinen sopimus olisi sallinut
sen jatkamisen ja vuokran tarkistuksen. Uuteen vuokraan voidaan tehdä kuluttajaindeksin
mukainen korotus 3,4%. Ensin keskusteltiin nykyiseen sopimukseen kuuluvasta
pihan ja puutarhan siivouksesta, jonka omistaja on laiminlyönyt tammikuun
puolivälistä saakka. Keskustelun jälkeen hän sanoi ottavansa puutarhan
siivouksen takaisin mukaan mutta uuden vuokran olevan 20,7% suurempi kuin
nykyinen. Tähän isi ei sitten suostunut. Hyvä niin. Heinäkuussa seuraa hauskoja
käänteitä, kun voimme valita uuden asunnon syksyksi. Vaihtelua!
Siksi toisekseen
minua on alkanut valtavasti ärsyttää jatkuva rahan ahnehtiminen täällä. Jopa
ihmissuhteissa joutuu miettimään, mitähän tuo uusi ”ystävä” minusta haluaakaan,
ehkä vuokarata autoaan tai myydä mekkoja tai teettää ilmaista asiantuntijatyötä
omaan piikkiinsä. Hintoja korotetaan kovaan tahtiin, aina pyydetään lisää. Tomaatit
ovat timantteja. Yksi punajuuri maksaa euron kappale. Tamarinin alueen vuokrat
nousevat pilviin. Täällä vuokrataan jo asuntoja, joiden kuukausivuokra on 120 –
150 000 rupiaa kun opettajan kuukausipalkka valtion peruskoulussa on 20 000
rupiaa. Kuusinkertainen hinta! Elinkustannusten nousu on ollut lähivuosina jopa
7%. Eli jos haluat tuhlata kaikki rahasi luksuselämään, täällä se kyllä
onnistuu! Vain patonki, jauhot, riisi, linssit ja pavut ovat halpoja ja niillä tavalliset
ihmiset ruokkivat perheensä. Monet työmiehet ostavat lounaaksi pelkän kuivan
patongin hinta 5,40 rupiaa eli euroissa 13 senttiä. Nämäkin ruokatarvikkeet
tuodaan maahan Intiasta, Pakistanista ja Australiasta ja valtio antaa tukea
niiden hintaan.
Täällä olisi
kokeneelle poliitikolle paljon töitä. Kasvisten hinta ja viljely omassa maassa,
sähkön tuottaminen dieselöljyllä, autojen päästönormit, uusiutuvan energian
käyttö, minimipalkka ensimmäisinä mainitakseni. Lisäksi lehdissä kirjoitetaan
nyt paljon Mauritiuksen aiemmasta ylpeydenaiheesta, presidenttinä oli tähän
kevääseen saakka luonnontieteilijä, nainen ja muslimi. Hän aiheutti suuren
pettymyksen shoppailemalla Dubaissa ja timanttikaupoissa julkisilla varoilla ja
hänet erotettiin. Nyt kohua aiheuttaa se, että hän erottamisestaan huolimatta
nauttii elämänsä loppuun ilmaisesta autosta, kuljettajasta, työhuoneesta,
suuresta kuukausieläkkeestä ja muista eduista. Näihin etuihin poliitikot täällä
jo haluaisivat puuttua, en tiedä onnistuvatko.
Tasapuolisuuden nimissä täytyy mainita hyviä asioita äskeisen paatoksen perään. Mauritiuksen rannat ovat puhtaita! Täällä ei ole muoviroskaa rannoilla kuten viimeaikaisissa uutisissa Indonesiasta olemme nähneet. Maatumattomat muovipussit ovat kiellettyjä ruokakaupoissa. Terveydenhuolto ja ensiapuun määrätyt lääkkeet ovat ilmaisia. Täysin ilmaisia, ei omavastuita. Peruskoulu on ilmainen. Kaikille kansalaisille maksetaan eläke, vaikkakin hyvin pieni, 5000 rupiaa kuukaudessa. Joukkoliikenne eläkeläisille ja opiskelijoille on ilmaista. Ihmiset ovat useimmiten ystävällisiä ja rehellisiä. Monien uskonto edellyttää rehellisyyttä ja toisten kunnioittamista vaikka ihonvärin perusteella voisi epäillä kauppakumppanilla olevan paksu lompakko.
 |
| Tauko laiturilla - kuva itärannikon autoretkeltä missä hukkasin Nupun henkilökortin |
