Illat pimenevät

Syksy on tullut ja illat pimenevät. Aamuisin kun herään 5:30, tähdet vielä loistavat taivaalla eikä aurinko ole noussut. Tein tunnollisena simaa ensi viikon vapun juhlintaa varten, vaikka tekisi mieli vain sytyttää kynttilöitä ja laittaa koristeet kuuseen.

Sadonkorjuusta on tullut positiivisia ongelmia, viime viikonloppuna hukuimme banaaneihin. Terttu painoi kaksikymmentä kiloa ja pieni osa kypsyi ensin arkiviikolla. Se oli varsin mukavaa ja tilanne pysyi hallinnassa. Sitten lauantaiaamuna kaikki loput 150 banaania kypsyivät yhdessä rysäyksessä. Söimme pakastimesta kaikkia mahdollisia ruokia, jotta saimme tilaa banaanipusseille. Jouduimme tuulettamaan pakastimen ulkopintaa kaksi vuorokautta tuulettimella, niin kuumana laite kävi. Nyt urakka on hoidettu ja jäiset viipaleet odottelevat syöjiään. Herkulliset aamusmoothiet nautitaan joka päivä. Jos sateet nyt alkavat olla pikkuhiljaa ohitse, se ehkä hillitsee pihalla olevan kolmen tertun kypsymisvauhtia. Kuukauden tauko tähän kohtaan olisi tarpeen.

Istutin paprikaa, minttua, krassia ja muita kesäkukkia uutta kasvukautta varten. Tomaatit väsähtivät kuukausi sitten, basilika vielä sinnittelee. Keittiön ikkunan edessä aidan päällä rehottaa passion. Siitä olemme saaneet puolenkymmentä kertaa terästystä smoothien sekaan, sama määrä hedelmiä on kehittymässä ja kukinta jatkuu edelleen. Passionista tykkään kovasti. Kolmas elementti lähiruokailuun saatiin, kun isi osti viidakkoveitsen rautakaupasta. Hän on oppinut nyt tunnistamaan sopivan kypsät kookospähkinät, pudottamaan ne ja avaamaan pihakiven päällä. Kookosveden talteen saaminen ei aina ole ihan helppoa, jos iskussa on liikaa voimaa. Kookos on tosi herkullista tuoreena.

Ihana passion keittiön aidalla

Jälkikirjoitus

Mauritiuksen suuret loistohotellit majoittavat valtavia massoja ihmisiä. Tapasimme hotellissa muutamia perheitä. Kaikilla oli sama lähestymiskulma lomaan: sää etelärannikolla ei ollut toivotun kaltainen, sää oli lämmöstä huolimatta liian epävakainen, liian sateinen. Kun all-inclusive loma sisältää ”kaiken”, ainakin liikuntamahdollisuuksia ja ruokaa, lähteminen hotellialueelta koettiin perheissä hankalaksi tai turhaksi. Taksilla pitäisi mennä, ei ole lasten turvaistuimia (suomalainen näkökulma). Tai auton vuokraaminen on vaivalloista ja ajomatkat ovat liian pitkiä (englantilainen näkökulma). Mauritiuksen saari hahmotettiin epämääräisesti, vierailla ei ollut kovinkaan selvää käsitystä missä on pääkaupunki tai mitä nähtävyyksiä kannattaisi katsoa. Koko päivän uhraaminen nähtävyyksiin näytti olevan vaikeaa, lounasaikaan ja päivällisaikaan haluttiin olla hotellilla.

Resorthotelli passivoi varmasti, sen se teki myös meille. Se ei ehkä estä liikkumista, uimista ja vesiurheilua, mutta Mauritius jää vieraaksi. On helppoa olla tutussa ympäristössä. Perheet joihin tutustuimme, olivat osallistuneet viikon tai kahden lomansa aikana vain hotellin järjestämään veneretkeen tai delfiiniretkeen. Se on varmasti yksi parhaista nähtävyyksistä Mauritiuksella, mutta täällä on myös paljon muuta. On muita rantoja ja maisemia. On kaupunkeja, majakka, vanhoja linnoituksia, sademetsää, vesiputouksia ja harvinaisia lintuja. Eläinpuisto ja näköalapaikkoja vuorilla. On kauppakeskuksia, ravintoloita, katukeittiöitä ja toreja. Värejä ja ihania ihmisiä!

Suuret hotellit työllistävät mauritiuslaisia ja muualta tulleita todella paljon. Työpaikkoja hotelleissa, rakentamisessa, ylläpidossa, kuljettajissa ja tavarantoimittajissa on valtavat määrät. Se on todella tärkeää. Monet turistit haluavat helppoutta ja hengähdystaukoa arkeensa ja työelämän kiireeseen. Aurinko, lämpö ja valo riittävät useimmille. Meille viiden päivän laitostuminen riitti, se ei ole meidän juttumme. Haluamme liikkua ja nähdä uutta, joka päivä. Haluamme syödä hyvin mutta kohtuullisesti, joskus se onnistuu - joskus ei. Patja ei aina ole paras mahdollinen mutta useimmiten se on oikein hyvä. Tärkeää on myös saada nauttia hiljaisuudesta muuallakin kuin jääkaappikylmässä ilmastoidussa hotellihuoneessa. Mauritiuksella ihmiset sietävät melua ja kovaa äänentoistoa paljon enemmän kuin meidän korvamme kestävät. Bingot, mikrofoniin huutavat innostajat ja allasämyrit tulivat tällä lomalla kaupan päälle.  

Kriittisempien sävyjen jälkeen kiteytän yhteen lauseeseen: loma oli ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu ja meille iso satsaus. Parasta kaikesta oli se, että pieni koululaisemme Nuppu nautti kaikesta ja kaipaa takaisin niin pian kuin mahdollista!

Rauhallinen hetki aulassa ennen kotiin lähtöä

Pääsiäisenä hotelliin

Viime vuonna ei meillä ollut viikkoakaan koko perheen yhteistä kesälomaa, oli vain yksi perjantailla pidennetty viikonloppu elokuussa. Samoin jouluna ja loppiaisena oli kolmen päivän pätkät, siinä kaikki. Eipä ihme, että tätä lomaviikkoa odotimme kovasti. Päätimme mennä koettamaan millaista luksus on Mauritiuksella. Varasimme neljän tähden hotellin Le Mornesta neljäksi yöksi, all-inclusive. Emme ole koskaan olleet hotellilomalla, jossa kaikki ruuat ja juomat sisältyvät hintaan. Pelkäsimme saavamme huonompaa palvelua kuin oikeat turistit, kun varasimme loman paikallisille tarkoitetulta nettisivulta alennettuun hintaan.

Matka kotoa kesti vain puoli tuntia. Nostimme laukut autosta hotellin sisäänkäynnin eteen, mutta kantajia ei näkynyt. Aulassa oli väkeä sankasti, laukkuja työnnettiin edes takaisin ja vastaanoton edessä oli jonoja varten hihnoista tehdyt kujat. Vau, olemme saapuneet suuren luokan hulinaan, tämä ei olekaan mikään zen-henkinen lepopaikka. Täällä viihdytään täysillä 24 h vuorokaudessa.
Saamme tehokkailta virkailijoilta puuhamaamme rannekkeet, kaikilla aikuisilla on siniset, lapsilla harmaat, ei syrjintää! Huoneemme on erittäin hyvällä paikalla, hotellin keskusaukion tuntumassa. Huone on maan tasossa ja terassilta on suora näkymä mereen ja laguuniin, joka on 20 metrin päässä. Pensaita on maiseman reunoilla, mutta näin hienoa sijaintia en osannut odottaa.

Aamukävelyllä

Laitamme vaatteet kaappiin ja laatikoihin, ihmettelemme homeen leyhähdyksiä vetolaatikoista. Vuode on hyvä ja sisustus raikkaan moderni. Kylpyhuoneessa on vaaka! Mahtavaa, saamme tulopainot otettua. Kylpyamme on pieni, mutta kuumaa vettä tulee nopeasti ja paljon. Ihmettelmme ilmastointia pitkään, sitä ei saa säädettyä mitenkään vaan huoneessa on koko ajan noin 21 astetta, järkyttävän kylmä! Isi uhkaa ensimmäisen yön jälkeen lähteä kotiin, koska palelee yöllä liikaa. Jotenkin vain selviämme, sukkia ei tullut mukaan, mikä on virhe. Ehkä jopa hieman totumme tähän jääkaapissa asumiseen ja käymme aina ulkona lämmittelelmässä.

Seuraavaksi suuntaamme baariin. Saamme espressoa, alkoholitonta mansikkadaiquiria ja pastiksen, joka tulee pyytämättä runsaalla vedellä. Aurinko paistaa ja olemme ihmeissämme, täällä ollaan. Mansikkajuoma on esanssinen ja kaikkea muitakin juomia on vain yhtä laatua, ei sittenkään, teetä on mustaa, minttua ja kamomillaa. Punaviini on punaviini, kuohuviini on kuohuviini. Illallisella saan kaksi tarjoilijaa  hämmentymään, kun kysyn onko kuohuviini kuivaa? Naiset pohtivat yhdessä onkohan se kuivaa vai ei ja neuvottelun tuloksena saan vastauksen, ei se taida olla kuivaa. No otan sitten roseeta, kokeillaan sitä.

Kiertelemme hotellin alueella, se on hyvin suuri, päästä päähän kestää kävellä 15-20 min. Kolme ravintolaa, kolme baaria. Välipalapiste, josta saa aterioiden taukojen aikana ja yöllä syötävää, mehuja, aamiaiselta tuotuja kakkuja ja croissantteja, hodareita, coleslawvoileipiä ja hampurilaisia. Huoneessa on minibaarissa juomia sekä vedenkeitin. Vettä tuodaan huoneeseen päivittäin lisää samoin kaljaa ja limua jos tarvitsee. 

Rannalla on vesiurheilukeskus ja lasten kerhotila. Lasten kerhon uima-altaalla on hauska liukumäkien päälle viritetty suuri saavi, joka täyttyy vedellä ja aina lopuksi keikahtaa ja vesi roiskuu ympäriinsä. Sitä on hauska odottaa ja lähteä laskuun juuri kun saavi kaatuu. Yksinkertainen ja hauska huvitus! Lasten kerhossa käy paljon lapsia ja siellä Nuppu viihtyy. Aamulla kerho on auki kaksi tuntia, iltapäivällä kolme. Nuppu leikkii kerhossa ensimmäisenä päivänä samalla luokalla olevan tyttökaverinsa kanssa. Tyttö asuu yllättäen täällä, sillä hänen isänsä on johtajana juuri tässä hotellissa. Tiesimme, että jossain täällä he ovat, mutta sattuipa sopivasti. Tapaamme isän kerholla ja hän ilahduttaa meitä illan suussa hienolla pyyhejoutsen-asetelmalla ja värikkäillä juomilla huoneeseen. Mukavaa!

Lasten kerhon altaalla

Ohjelmaa on joka hetki tarjolla! Joka päivä iltapäiväbingo, kolmen miehen bändi illallisaikaan, lapsille tarkoitettu esitys, jossa kolme pelleä ja valtava tekoturkiskilpikonna laulavat. Karaoke, tanssia showlavalla joka ilta. Sega-perinnetanssiesitys on hieno. Muina iltoina esitetään cabaree, modernia ja afrikkalaista tanssia. Kuulemme myös djemberumpumusaa ja mauritiuksen omia soittimia, perinnerummun, jonkinlaisen sadelevyn ja jättimäsen triangelin soittoa. Urheilua on paljon. Lentopalloa hiekalla, kevytveriota vesipallosta, ohjattu allasjumppa päivittäin. Kuntosali. Kajakkeja, SUP-lautoja ja purjelautoja. Taidekerho, jossa pääsee maalaamaan akryylimaaleilla kilakehyspohjille. Lastenkerhossa kaksi ohjaajaa, aarteenetsintää, joogaa, piirtämistä, pelejä ja uimista. 

Nämä kaikki puuhat pitää ehtiä hoitamaan buffetaterioiden ja kahvitteluiden väleissä. Huhuhuh miten rankka loma, täysi työ lomailla ja syödä. Yhtään ainoaa sadepäivän varalle varattua peliä emme pelanneet, katsoimme telkkarista vain kaksi elokuvaa, toisen niistä vasta puolella silmällä kun pakkasin laukut lähtöön. Isi pääsi onneksi purjelautailemaan ja yhdessä kävimme vajaan tunnin SUP-laudoilla melomassa. Suppailu oli varsin hauskaa! Meren lahti, jossa meloimme oli matalaa vettä, reilun metrin syvyistä ja joissain kohtaa matalampaakin. Katselimme koralleja, kaloja, merimakkaroita ja näimme yhden oranssin meritähden. Lauta liikkuu niin vikkelästi, että olin näkevinäni suuren torvisimpukan, mutta kun palasin paikalle, en nähnyt sitä enää. Loistava liikuntamuoto.

Ruoka hotellissamme oli hyvää, oikein erinomaista täkäläisittäin arvioituna. Sain syödä kaipaamaani juustoa ja graavia lohta! Mutta suomalaiselle tämä on tuttuakin tutumpaa, jokainen meistä on ollut ruotsinlaivan buffetissa. Tämä on sama juttu. Ainoa ero on se, että viinihanalla ei käydä itse vaan tarjoilija kaataa pullosta ja tuo viinin. Salaatteja, tuoretta leipää, keittoja, kanaa, kalaa, mustekalaa, kasvisruokia intialaisittain, aina hyviä hedelmiä valmiiksi pilkottuna, aasialaisessa buffetissa sushia, dim sumeja, wokkeja. Pizzaa, pastaa, paellaa, ranskalaisia, hampurilaisia, hodaria ja ihanaa jäätelöä. Valikoimaa oli niin paljon, että joka päivä sai syödä eri ruokaa jos tahtoi.

Vieraat olivat saksasta, ranskasta, kiinasta ja italiasta. Suomalaisia oli parina ensimmäisenä päivänä, tuimatkalaisia. Ei yhtään Nupun ikäistä suomalaista lasta, mutta altaalla ja kerhossa hän tutustui pariin englantilaiseen tyttöön, joista hän sai ikäistään seuraa. Ja parina päivänä oli hyvät leikit luokkakaverin kanssa. Nuppu ei olisi halunnut lähteä vielä pois, loma oli niin hauska. Erinomaista, että hän viihtyi näin hyvin, sillä matka oli samalla myös Nupun synttärimatka. Meille aikuisille ruotsinlaivan hulabaloo riitti kyllä pitkäksi aikaa. Rauhaa rakastavat mietiskelijät neuvon menemään toisaalle, täällä ei välttämättä kuule veden solinaa tai tuulikellojen soittoa!

Hyvää yötä!