Jälkikirjoitus

Mauritiuksen suuret loistohotellit majoittavat valtavia massoja ihmisiä. Tapasimme hotellissa muutamia perheitä. Kaikilla oli sama lähestymiskulma lomaan: sää etelärannikolla ei ollut toivotun kaltainen, sää oli lämmöstä huolimatta liian epävakainen, liian sateinen. Kun all-inclusive loma sisältää ”kaiken”, ainakin liikuntamahdollisuuksia ja ruokaa, lähteminen hotellialueelta koettiin perheissä hankalaksi tai turhaksi. Taksilla pitäisi mennä, ei ole lasten turvaistuimia (suomalainen näkökulma). Tai auton vuokraaminen on vaivalloista ja ajomatkat ovat liian pitkiä (englantilainen näkökulma). Mauritiuksen saari hahmotettiin epämääräisesti, vierailla ei ollut kovinkaan selvää käsitystä missä on pääkaupunki tai mitä nähtävyyksiä kannattaisi katsoa. Koko päivän uhraaminen nähtävyyksiin näytti olevan vaikeaa, lounasaikaan ja päivällisaikaan haluttiin olla hotellilla.

Resorthotelli passivoi varmasti, sen se teki myös meille. Se ei ehkä estä liikkumista, uimista ja vesiurheilua, mutta Mauritius jää vieraaksi. On helppoa olla tutussa ympäristössä. Perheet joihin tutustuimme, olivat osallistuneet viikon tai kahden lomansa aikana vain hotellin järjestämään veneretkeen tai delfiiniretkeen. Se on varmasti yksi parhaista nähtävyyksistä Mauritiuksella, mutta täällä on myös paljon muuta. On muita rantoja ja maisemia. On kaupunkeja, majakka, vanhoja linnoituksia, sademetsää, vesiputouksia ja harvinaisia lintuja. Eläinpuisto ja näköalapaikkoja vuorilla. On kauppakeskuksia, ravintoloita, katukeittiöitä ja toreja. Värejä ja ihania ihmisiä!

Suuret hotellit työllistävät mauritiuslaisia ja muualta tulleita todella paljon. Työpaikkoja hotelleissa, rakentamisessa, ylläpidossa, kuljettajissa ja tavarantoimittajissa on valtavat määrät. Se on todella tärkeää. Monet turistit haluavat helppoutta ja hengähdystaukoa arkeensa ja työelämän kiireeseen. Aurinko, lämpö ja valo riittävät useimmille. Meille viiden päivän laitostuminen riitti, se ei ole meidän juttumme. Haluamme liikkua ja nähdä uutta, joka päivä. Haluamme syödä hyvin mutta kohtuullisesti, joskus se onnistuu - joskus ei. Patja ei aina ole paras mahdollinen mutta useimmiten se on oikein hyvä. Tärkeää on myös saada nauttia hiljaisuudesta muuallakin kuin jääkaappikylmässä ilmastoidussa hotellihuoneessa. Mauritiuksella ihmiset sietävät melua ja kovaa äänentoistoa paljon enemmän kuin meidän korvamme kestävät. Bingot, mikrofoniin huutavat innostajat ja allasämyrit tulivat tällä lomalla kaupan päälle.  

Kriittisempien sävyjen jälkeen kiteytän yhteen lauseeseen: loma oli ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu ja meille iso satsaus. Parasta kaikesta oli se, että pieni koululaisemme Nuppu nautti kaikesta ja kaipaa takaisin niin pian kuin mahdollista!

Rauhallinen hetki aulassa ennen kotiin lähtöä