Paratiisin kukkia ja eläimiä

Jakaranda on kukkinut jo kuukauden. Päätieltä meille päin käännytään Jacaranda Roadille, mutta ilomme oli ennenaikainen, ei jakarandoja. Ei kauniiden puiden reunustamaa kujaa missään! Vain yksi tie on osunut silmään noin tunnin matkan päässä kotoa saaren itäpuolella, joka oli puiden reunustama toiselta sivultaan. Niistä joka toinen oli laihasti kukkiva jakaranda. Toki upean värinen jakaranda on tulokaslaji tällä saarella, mistä pääsen suoraan seuraavaan aiheeseen.

Nämä kukat ilmestyivät kotiaidan takan kasvavaan puuhun viime viikolla

Kävimme metsänsuojelujärjestön luona retkellä. Ihana paikka! Järjestön tavoitteena on saada takaisin Mauritiukselle alkuperäisiä endeemisiä lajeja ja metsää. 1770-luvulla kun eurooppalaiset olivat asuttaneet saaren muutama kymmen vuotta aiemmin, saari oli lähes kauttaaltaan sademetsää. Nykyisin metsää on vain noin 2 %. Järjestö kasvattaa alkuperäisiä puu- ja kasvilajeja, hankkii maata, laajentaa metsää, karsii tulokaslajeja ja vie vieraat retkelle sademetsään tutustumaan luontoon. Metsään on rakennettu korkealla kulkevat sillat, joita pitkin opastettu kierros järjestetään. Metsä ei kulu meidän askelistamme. Pääsylipputuloilla rahoitetaan toimintaa, myös puiden taimia voi ostaa keskuksesta. Merkittävä puulaji sademetsässä on eeben. Kävelysiltaan on tehty reikiä, jos hidaskasvuinen eeben sattuu kasvamaan juuri sillan kohdalla. Näkemämme mustat eebenit olivat halkaisijaltaan noin kymmensenttisiä, esillä ollut viipale eebeniä oli 50 vuotta vanha ja sen halkaisija oli alle 20 senttiä. Kunnon runkopuun kasvaminen kestää monta sataa vuotta, jopa tuhat. Kaikki nämä upeat puut kaadettiin 200 - 300 vuotta sitten ja niistä tehtiin mm. pianon koskettimia. Retken päätepisteessä on upein näköalapaikka Mauritiuksella, jossa olen käynyt tähän mennessä! Viisi tähteä rouva Dodolta.

Nämä söpöliinit lentelivät metsiensuojelujärjestön näköalapaikalla. Parempaa kuvaa odotellessa...

Kansallispuistossa asustelee harvinaisia lintuja. Yksi maailman harvinaisimmista linnuista on vaaleanpunainen kyyhkynen, joka asuu vain tällä saarella. Sain siitä kuvia kahdella eri reissulla. Olin todella onnekas, sillä ensimmäisellä reissullani heti portin sisäpuolella pyörähteli seitsemän pitkäpyrstöisen linnun ryhmä.  Näitä tulin tänne etsimään ja aikaa kului kaksi minuuttia. Lintuja on jäljellä maailmassa 400 yksilöä, joten aika hyvä otos.

Tämän harvinisempia tipuja en varmaan eläissäni enää kuvaa

Gekkoja on joka puolella, värikkäämpiä ulkosalla, harmaita ja äänekkäitä kotigekkoja sisällä kotona. Paikallinen maurituslainen gekko on aika pieni ehkä seitsemän senttinen, suurempi on Madagaskarin gekko. Gekkojen värejä on moneen lähtöön!

Gekko paistattelee aloen lehdellä

Koulun portinvartija luo nahkaansa

Kukkia on aina, puissa ja pensaissa. Joka päivä avautuu uusia, osa kukkii kuukauden, osa ympäri vuoden. Suosikkini temppelipuu, frangipani eli plumeria on tulokaslaji, siitä olen bongannut ainakin viisi eri väriä ja kolme eri kukan muotoa, aina yhtä upeita. Endeemisiä kukkia ja kukkivia pensaita näimme eebenmetsän esittelykierroksella. Ihmeellisiä lajeja, mm. korallipuu, jonka kukka näytää nimensä mukaan korallilta, tavallista kiinanruusua muistuttava paikallinen pensas, joka on kuitenkin täysin oma lajinsa, suoraan puun rungosta kukkivia puita ja hassu trumpettikukkapuu, jonka kukat näyttivät epäonnistuneilta perunapiirakoilta. Parhaat nähtävyydet Mauritiuksella: metsät, kasvit, eläimet ja meri!

Onko hassumpia kukkia koskaan nähty!

Isi on mittatikkuna oikeaan kokoon leikatuille eläinhahmoille. Drontti oli aika suuri!
Kuvassa mustalla olevat eläimet ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisen saarelle tulon vuoksi.