torstai 26. lokakuuta 2017

Torstai-illan kuulumiset

Suomessa on satanut lunta, etelärannikolla jopa 15 cm ja on vasta lokakuun loppu. Rakeita satoi moneen otteeseen, kun teimme lähtöä. Ihan vähän aikaa sitten. Vapun alla satoi räntää, muista kuinka pyöräilin vastatuuleen rillit ummessa. Ja tässä välissä oli kesä, niin lyhyt ja kuulemma kylmä. Facebook on ollut tänään täynnä lumipäivityksiä, kuvia polkupyöristä ja pihakalusteista lumen alla. Ihmettelen sitä iloa ja valoisuutta, joilla kirjoittajat kertovat lumesta, kukaan ei kiroa kohtaloaan, miten ihmiset jaksavat?

Vuodenaikojen vaihtelut ovat Mauritiuksella lieviä. Talvella oli välillä todella koleaa, mutta, todellakin, lämpötila oli kuitenkin 22 astetta ja keskipäivällä tarkeni olla bikineissä ja uida meressä ilman saunaa. Nyt alkaa olla kohta kesä, virallisesti kesä alkaa ensi keskiviikkona marraskuun 1. päivänä. Lämpötila on ollut muutaman viikon jo 28 -29 aamu kymmenestä ilta kuuteen. Yöllä 24. Välillä odotan milloin alan kyllästyä, kun on aina tätä samaa säätä, ei mitään vaihtelua. Linnut laulavat aivan joka aamu yhtä suurella innolla ja aina yhtä sykähdyttävästi. Aina uusia ja uusia kukkia aloittaa kukkimisen eivätkä entisetkään tunnu lopettavan. Jospa alan väsymään kun aina pitää jaksaa iloita luonnosta ja auringosta ja nauttia kun kerran voi. Ihme kyllä en ole vielä tippaakaan kyllästynyt, vaikken voi vetäytyä peitto korvissa leffoja katselemaan ja pitelemään huonoa keliä, sadetta ja pimeää. Ihan koko ajan en voi kuitenkaan touhottaa, kuumuus väsyttää. Viikonloppuisin olemme sopineet, vain yksi meno per päivä. Jos päätämme mennä rannalle, emme ehdi tehdä viikkosiivousta tai hoitaa isoja kauppaostoksia samana päivänä. Eikä rantapäivän jälkeen mitään todellakaan edes jaksa tehdä, uv indeksi on 11 ja vaikka olisimme koko ajan puitten alla varjossa, aurinkoa ehtii saada yllin kyllin.

Sosiaalisia huippuhetkiä

Olemme pitäneet kaksi arki-illan illallistapaamista ystäväperheen kanssa. Eräänä torstaina saimme kutsun lammascurrylle belgialais-etelä-afrikkalaisen ystäväperheen luokse. Oli hauskaa tutustua kokkaamisen helppouteen heidän tapaansa, curry for dummies-sekoituksella maustettu lammas oli haudutettu sähköllä toimivassa haudutuspadassa. Erinomaista! Jälkiruuaksi oli hyvin tiivistä tummaa kakkua, joka toi mieleen saaristolaisleivän. Kutsuimme heidät vastaillalliselle muutamaa viikkoa myöhemmin. Valmistin ruuaksi kahta paellaa uunissa, molemmissa oli paljon kasviksia, toisessa vuoassa oli hieman salamityyppistä makkaraa ja kanaa, toisessa lisukkeena oli vähän rapuja ja kalaa. Päälle aiolia ja sitruunaa. Jälkiruuaksi omenapiirakkaa, koska kotimaassa syömme omenaherkkuja syksyisin. Mukavia iltoja molemmat!

Tuttavaperheen hoitokoirat lepäilevät sohvalla rankan leikin jälkeen


Toinen kotimaa-aiheinen juhla tuli yllättäen ja tartuimme tilaisuuteen, kun se oli kerran mahdollista. Kutsuimme alun perin meille tupaantuliaisiin ja pool partyyn isin yliopiston työkavereita ja muutamia muita tuttavia. Suunnilleen saman joukon, jolla olimme häissä elokuussa. Kymmenen ihmistä kutsuttiin ja yllättäen kaikki tulivat paikalle vaikka ajankohtaa jouduttiin rukkaamaan kahden matkan ja yhden väitösjuhlan takia. Muutama päivä ennen juhlaa keksimme, että pidämmekin Suomi100 -juhlat. Joka tapauksessa olimme valmistamassa suomalaista ruokaa. Askartelimme vain pari suomenlippuviiriä ja ostimme sata kynttilää kakkuun. Ei sentään, ostin ykkös- ja kaksi nollakynttilää! Isi suunnitteli soittavansa spotifysta Porilaisten marssin tai Finlandian, mutta se jotenkin unohtui päivän mittaan.


Juhlavieraat olivat kotoisin Mauritukselta, Pakistanista, Intiasta, Malesiasta, Englannista, Hollannista ja Saksasta. Tarjosimme samaa ruokaa kuin Suomessa kesällä, kasvisfolionyyttejä ja lammasmakkaraa grillattuna, coleslawta ja valkosipulipatonkia. Kakku oli mauritialaisella ananaksella päällystetty jugurttikakku, raikas ja herkullinen. Yksi vieraista toi itse leipomansa suklaakakun, joten juhla-ateria oli varsin ihana.

Entäpä se pool-osuus? Vain yksi ahkera uimari jaksoi polskia melkein koko juhlan ajan, oma pikku-Nuppumme. Aikuiset olivat niin tylsiä, etteivät uineet. Kun ilta pimeni, sytytin Diwalia varten maalatut lamput ja yksi vieraista soitti kitaraa ja huuliharppua ja lauloi. Synttärit on nyt juhlittu!

Pienet lyhdyt maalattiin Diwalia varten


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sukulaiset, ystävät ja kaikki ihanat lukijat, tässä voit jättää ystävälliset terveisesi meille!

Rouva Dodo vaihtaa maisemaa

Perhe Tasanen on siirtynyt muisteluvaiheeseen, hiihtelemään uusille laduille, oikean puoleiseen liikenteeseen. Haikein mielin jätimme ihanan...