Kotona

Voi miten olen kiitollinen tästä asunnosta! Isi on valinnut meille todella ihanan kodin. Olin jutellut kolme kuukautta kuvapuheluita ja nähnyt kaiken, mutta silti paikan päällä kokemus oli yllättävä. En ollut nähnyt lämpötilaa, kosteutta enkä asunnon tuoksuja. Ryhdyimme oitis purkamaan laukkuja ja asettelemaan tavaroita kaappeihin. Otin heti kitkeränhajuiset koipallot pois komeroista, täällä on todella vähän hyönteisiä verrattuna Tansaniaan. Ensimmäisen viikon aikana olen joutunut häätämään keittiöstä vain yhden pelästyneen torakan. 

Makuuhuoneissa on vaatekaapit ja siirsin niistä nenä vuotaen ja aivastellen pois vuokraisännän pyyhkeet (homeen hajua), lakanat (kaksi uutta, loput pinttyneitä) ja pöytäliinantapaiset (jännittäviä synkkiä kuoseja) säilöön rahin sisällä olevan arkkuun. Laitoin omat pussilakanat, tyynynpäälliset, pyyhkeet ja oman Marimekon pöytäliinan pöydälle. Aah kodikkuus kasvoi heti huippulukemiin!

Olemme ostaneet vain henkareita, siivousvälineitä, pyykkinarun ja pienen paistinpannun, muuten asunnossa on kaikki mitä kotona tarvitaan. Tietysti pitää olla luova ja paistaa aluksi kanamuna kattilan pohjalla ja tehdä taikina kaljatuopissa tai vispata muna kahdella kiinanpuikolla, mutta kaikki on täydellistä. On pimentävät verhot, kolme parveketta, hyvät patjat, graniittitaso keittiössä, kaasuliesi, jenkkimallinen jääkaappi, jossa on päällä pieni pakastin, hauska pesukone, suihkussa vedenlämmitin, yksiotehanat ja kaksitoiminen wc-pytty. Kulttuuriin kuuluu myös bidésuihkut molemmissa vessoissa. Tuttuja juttuja kotoa Suomesta. Kotimme on viileä etelähuoneisto, jossa saa läpivedon kolmeen suuntaan. Talon itäpuolella kasvavat suuret varjostavat puut ja siitä seuraa se uskomaton ihanuus, ettei ilmastointilaitteen meteliä tarvitse kuunnella kuin kuumimpana kesäkuukautena. Ilmastointiin saattaa kulua 3000 rupiaa kuukaudessa, meillä syntyy säästöä!

Tunnustan, että yhtenä kuumana päivänä siivosin kodin vaaleanharmaata kaakelilattiaa ja aloin ikävöidä imuria. Olin siivonnut melko tovin, hiekka ja roskat eivät suostunet menemään huteraan ja kieroon rikkalapioon ja mopatessa löytyi jatkuvasti uusia roskia, jotka karkasivat joka suuntaan. Hetken päästä rikkalapion kahva irtosi ja mieleen tuli monen kodin tarvikkeen nukkekotimainen laatu. Hanat pitää avata ja sulkea todella hellästi tai ne ripsahtavat rikki. Valokatkaisijoita ei tule mieleenkään siivotessa pyyhkiä kostealla rätillä tai kun heilautan laturia huolimattomasti, pistorasia lyö pienen liekin.

Illalla istun parvekkeella, tuulen suunnasta riippuu onko hyttysiä, usein ei. Silloin kulttuurieroissa Mauritius voittaa, on aivan pimeää, hyvin lämmintä, lähijoen sammakot ja kaskaat kutsuvat kavereitaan, tuuli suhisee.

Kotikatu Avenue Radar

Rouva esiliinassaan iloitsee selfikepistä