Pari hassua luontojuttua

Ensimmäisenä aamuna matkalla saaren halki länsirannalle katselin tien vieren pensaita ja puita. Etsin tuttuja jakarandaa, mangoa, banaania ja erilaisia palmuja. Suurin osa puulajeista oli outoja ja niitä en ole vieläkään saanut selvitettyä mitä ne ovat. Metsässä eli sademetsässä on paljon upeita suuria calodyne trees. Opin tämän uuden sanan Sebastianilta. Ne ovat puita, joiden päällä kasvaa muita kasveja kuten orkideoja, saniaisia ja muita. Itse isäntäpuulajit ovat minulle vielä hämärän peitossa. 

Kotimatka eteni ja pääsimme viimein lähelle kotia. Sitten näin jo kaukaa aivan jättimäisen palmun. Uskomattoman korkeita palmuja täällä Mauritiuksella kasvaa! Taitavat olla todella vanhoja. Tuijotin puuta ällistyksen vallassa herkeämättä, kunnes pääsimme aivan sen viereen ja isi alkoi nauraa, eikös olekin aivan mahtava palmu!

Mielettömän korkeita palmuja täällä Mauritiuksella ja niitä on joka kylässä.
Suurimmissa kaupungeissa näitä on useampia, joka operaattorilla omansa!

Pallo rannalla 

Löysin rannalta pyöreän kuoren, jonka alapuolella oli reikä. Kuori oli ontto, posliinin ohut, raidallinen ja raitojen välissä oli pilkkuja. Sitten löysin erikokoisia ja erivärisiä samoja ja joissain oli pilkkujen kohdalla jäljellä pieniä nystyjä. Ryhdymme selvittelemään mikä tämä oikein on? Simpukka se ei ole. Suuret kuoret rikkoutuvat todella helposti, siruja löytyy rannalta tämän tästä. Pienet ovat kestävämpiä, niitä on helppo löytää kokonaisena. Mitä ihmettä? Googlen kuvahaun avulla asia alkoi selvitä, se on siili. Kun merisiili kuolee, aallot pyörittävät sitä koralleja ja hiekkaa vasten ja piikit hioutuvat pois ja jäljelle jää vain ohut pyöreä tukiranka. Kaunis! Saimme tyrskypäivänä meressä kosketuksen siiliin, kun yksi neulanterävä piikki upposi Nupun varpaaseen ja katkesi. Se oli melko helppo saada pinseteillä pois, sillä violetinmusta paksu piikki on helppo huomata. Elävien siilien tallaamista täytyy varoa, jos hiekka pyörii vedessä eikä pohjaa näy. 

Merisiilien kuoria ja palasia