Syntymäpäivä Grand Baiessa

Lähdimme juhannuspäivänä viikonlopun viettoon saaren pohjoisrannikolle Mauritiuksen suosituimmalle turistialueelle. Olen varannut meille hotellin kahdeksi yöksi, koska maanantaina on ramadanin päättymisen juhla Eid ja luotamme siihen, ettei juhlapäivä siirry tiistaille. Lauantaina aiomme ensin käydä Pamplemoussen kasvitieteellisessä puutarhassa ennen Grand Baieen menoa.

Ganesha Grand Baien temppelissä

Menomatka suuntaa moottoritielle M1, samalle tielle minne aina. Flic en Flacista ei pääse melkein minnekään ajamatta ensin M-ykköstä. Isi keksii, että autokauppa, jossa hän on käynyt kerran aikaisemmin, on lähes matkan varrella. Siellä myydään Japanista maahan tuotuja kaksi vuotta käytössä olleita autoja. Siispä sittenkin autokaupoille. Kauppaa pitää kaksi veljestä, jotka ovat tulleet Englannin vuosiensa jälkeen takaisin Mauritiukselle. He ovat jollain tapaa vakavia muslimeja, sillä asuna on arabityylinen pitkä mekko, jossa on kaulus ja hihansuussa mansetit. Päässä heillä on virkatut valkoiset pienet myssyt ja pitkät parran leuan alla ilman viiksiä. Jännittävä tilanne hieroa autokauppoja tällaisten herrojen kanssa, ennen kokematon tilanne kerta kaikkiaan. Vaikeaa arvioida herrojen bisneksen luotettavuutta tai puheiden uskottavuutta. Mutta dokumentit puhuvat puolestaan, tämä auto on tuotu Mauritiukselle Japanista kontissa vuosi sitten ja auto on ollut Japanissa käytössä kaksi vuotta. Kilometrejä on vähän ja vuosimalli on uusi. Auto on Mauritiuksen yleisin keskikokoinen auto ja väri rohkeasti Japanin suosikki hopean harmaa. Mikäs siinä sitten. Päätämme luottaa. Kokemukset yksityisten henkilöiden myymistä autoista on ollut erittäin surkea. Autoa tulee aina näyttämään nuorehko mies, joka on ostanut auton ehkä hyvässä uskossa ja tajunnut vasta myöhemmin, että matkamittarin lukemaa on pyöritetty pienemmäksi ja autolla on kolaroitu. Nyt hän näppäränä poikana yrittää laittaa vahingon kiertämään, ei meille kiitos. Siispä liikkeeseen. Käsirahaa pitää antaa kun teemme varauksen. Vakuutuksesta keskustellaan, jäämme miettimään. Auto siivotaan, pestään ja puunataan ensi viikolla. Nyt meillä on auto. Vuokra-automme on täsmälleen samanlainen, tuttu juttu siis. Ajotietokoneen kieltä on hankalaa vaihtaa englanniksi, niinpä auto tervehtii meitä aina käynnistettäessä hellällä naisäänellä ”Haatema daakai…” Kello näyttää 5 tuntia liikaa, sen vaihtaminen on oma projektinsa. Kaikki japanin taitoiset, tulkaa apuun!

Kasvitieteellinen puutarha jää paluumatkaan. Saavumme googlen neuvomia jännittäviä reittivaihtoehtoja pitkin saaren pohjoiseen kärkeen, Pointe aux Cannonniersiin nuoren kanadalaispariskunnan omistamaan hotelliin. Hotellihuoneen sai puoleen hintaan, vaikka se on mainittu Lonely Planetin matkaoppaassa, sillä nyt on erittäin hiljainen kausi. Monet liikkeet ovat suljettuina, turisteja on todella vähän. Saamme kieltäytyä taas ja taas veneretkestä, muita matkailijoita ei ole oikein näköpiirissä, joten me olemme kaikkien kauppiaiden kohteita. Hotelli laskee oman kurssinsa mukaan hinnan euroista rupioiksi ja samalla hinta hyppää 300 rupiaa suuremmaksi kuin varatessa, sillä kortilla maksamisesta veloitetaan ekstraa. Nooh, erotus on noin 8 euroa, joten annamme asian olla. Saamme valita ihanat hedelmäjuomat listalta ja pääsemme ne nenän alla lomatunnelmaan.

Hotellihuone on modernisti ja kauniisti sisustettu, mutta majoittuminen vaatii asennetta. Onneksi ovi menee lukkoon, ikkunat eivät niinkään tai terassin liukuovi. Päätämme olla tyytyväisiä, onhan meillä hotellin paras sviitti ja olemme ainoat asiakkaat. Hotellin lähellä on hieno pitkä hiekkaranta Mont Choisy. Siellä on hiljaisempaa kuin kotirannalla, ruokakojuja on vain kaksi ja jäätelöauto käy pikapikaa. Ruokakojulla törmäämme ensimmäistä kertaa Mauritiuksella myyjän ikävän huonoon laskupäähän.  Ruokien hintoja ei ole esillä, saan tietää hinnat kyselemällä. Tilaamme ja päätämme tilauksen jälkeen ottaa vielä kaksi puolen litran limua, hinta jää kysymättä. Aterian jälkeen limuista koetetaan laskuttaa kaksi kertaa niin paljon kuin kaksi ruoka-annosta maksoivat.  Pieni tinkiminen onnistuu, mutta tilanteesta jää tympeä fiilis. Ei meillä Flic en Flacissa tapahdu tällaista milloinkaan, hinnat ovat aina esillä ja pyöristysvirheitä ei tehdä. 

Istumme pitkään rannalla, auringon laskuun saakka. Isi saa kalastusneuvoja paikallisilta sediltä. Kommunikointi sujuu vaikka sedät puhuvat vain kreolia ja isi englatia. Kalastusvälineiden kuvia piirretään rantahiekkaan ja asiat tulevat selviksi. Kuulemma saalista tulee!

Kalamiehen neuvoja

Aamulla menemme ihanaan leipomoon aamiaiselle muutaman sadan metrin päähän hotellista. Paikka on Royal Roadin todellinen hotspot, tänne kaikki tulevat aamiaiselle tai hakemaan leivonnaisia kotiin. Kaikki on herkullista ja ensiluokkaista, lattea, jugurttia granolaa ja tuoremansikkasosetta, täytettyjä patonkeja, croissantteja. Täydellistä. Toisena aamuna tilaamme isin 50. syntymäpäivän kunniaksi kaikille kolmen suklaan leivokset. Leivokset näyttävät pieniltä täytekakuilta. Kun laitan ensimmäisen lusikallisen kakkua suuhuni, minulta irtoaa spontaani hihkaisu, aah aivan mahtavaa! Ihanin suklaaleivos, jota olen koskaan maistanut. Kolme kuohkeaa moussea kakkupohjan päällä, valuva tummasuklaakuorrutus, pistaasisuklaalehdyköitä, täydellistä!

Kolmen suklaan kakkua, ihanaa!

Grand Baien rannat ovat hyvin pieniä. Minulle ei valkene miksi juuri tämä osa saarta on suosituin turistikeskittymä. Ehkä riutta on kauempana kuin muualla, ja onhan ranta pohjoiseen päin, sinne mistä aurinko aina paistaa. Käymme katsomassa seudun kaksi ainoaa nähtävyyttä, kaksi kirkkoa. Toinen on tamilitemppeli kaupungin talojen väliin ahtautuneena ja toinen hyvin valokuvattu punakattoinen kirkko meren rannalla Cap Malheureuxissa. Kaunista ja kuumaa. Onneksi tuuli on kova, joten emme läkähdy, mutta palamista pitää varoa.

Morsian ottaa selfien Cap Malheureuxin kirkolla

Illalla menemme juhlimaan syntymäpäivää ja illalliselle kalaravintolaan. Nuppu tilaa suosikkiruokaansa sushia, me aikuiset syömme kala- ja äyriäisvadin kahdelle. Ruoka on hyvää ja sitä on reilusti. Ravintola kuuluu Ocean Basket -ketjuun ja lähempänä kotia olevassa kauppakeskuksessa on myös sama ravintola. Tämä on mieleinen paikka meille. Valoisa sisustus, paljon kalaa ja kohtuuhintainen, paikallisten suosima ravintola.

Kotimatkalla käymme viimein kasvitieteellisessä puutarhassa.  Puutarhassa on suuri jättilumpeiden allas, jättiläiskilpikonnia, pieni aitaus peuroille ja paljon vanhoja suuria puita. Kasvien nimikyltit ovat vanhentuneita ja kukat loistavat valitettavasti poissaolollaan. Paikka on mielestäni puisto eikä mikään kasvitieteellinen puutarha. 

Portilla proppuni palaa ensimmäsitä kertaa Maurituiksella. Ainekset kolmen viikon jälkeiseen oleskelukriisiin on jo kylvetty Choisyn rantaravintolassa. Ensin self-employed setä viittilöi meille parkkipaikan varjosta, ja menemme halpaan, vaikka olemme aiemmin afrikassa oppineet, ettei pidä koskaan antaa itseään höynäyttää tällä tavoin. Osoittautuu, että hänellä on oma kerjuubisnes ja tilanne johtaa siihen, että joudumme kävelemään pari sataa metriä tyhjien parkkipaikkojen ohi. Matka ei ole oikeasti pitkä, mutta tässä kuumuudessa se ei paranna tunnelmaa heti reissun alkuun. Kassalla rouva käyttäytyy hyvin töykeästi, hän ei myönnä koko perheelle oleskelulupaan kuuluvaa alennusta sisäänpääsystä. Kuusivuotias Nuppu ja Dodo pulittavat pääsymaksusta kahdeksan kertaa korkeamman hinnan kuin isi. No niin, tämäkin vielä. Syväanalyysin jälkeen tajusin, että tilanteen tulehdutti kuitenkin parkkiisedän ja kassarouvan epäystävällinen käytös. Turisti on hetken paikalla ja katoaa sitten taivaanrantaan,täällä pohjoisessa monet ihmiset ovat jo kyynistyneet matkan varrella. Pääsen taas toteamaan, ei meillä Flic en Flacissa.

Jättiläislumpeita Pamplemoussen puistossa